Bidhu, joka hyvin ymmärsi, miksi Banamali tahtoi lähteä [hän pelkäsi
aaveita, sillä polttopaikalla uskotaan kummittelevan], virkkoi: "Sen
kyllä uskon. Ja minun kaiketi pitää sillävälin istua täällä yksinäni!"
Keskustelu taukosi jälleen. Viisi minuuttia tuntui kokonaiselta
tunnilta. He kiroilivat mielessään toisia, jotka olivat lähteneet
polttopuuta hakemaan, ja alkoivat ajatella, että he istuivat
jaarittelemassa jossakin miellyttävässä nurkassa. Hiljaisuutta rikkoi
ainoastaan lammelta kuuluva sammakkojen ja sirkkojen lakkaamaton
ääntely. Sitten heistä yht'äkkiä tuntui siltä, kuin vuode olisi hieman
liikahtanut ruumiin kääntyessä toiselle kyljelle. Bidhu ja Banamali
vapisivat ja mutisivat: "Ram, Ram." Huoneessa kuului syvä huokaus.
Samassa vartijat syöksyivät ulos majasta ja lähtivät juoksemaan kohti
kylää.
Suunnilleen kolme mailia juostuansa he kohtasivat toverit, jotka
palasivat lyhtyinensä. He olivat tosiaankin olleet savuttelemassa
eivätkä tuoneet tikkuakaan mukanansa, selittiväthän vain, että puu oli
jo kaadettu ja että halot tuodaan kohta, kun on ehditty se hakata.
Bidhu ja Banamali sitten kertoivat, mitä heille oli majassa tapahtunut.
Nitai ja Gurutsaran ivailivat ja vihoissaan soimasivat Bidhua ja
Banamalia tehtävänsä jättämisestä.
Kaikki neljä palasivat viipymättä majalle. Astuessaan sisään he kohta
huomasivat, että ruumis oli tiessään; vain tyhjät paarit olivat
paikoillansa. Miehet tuijottelivat toisiinsa. Oliko sakaali voinut
käydä sen sieppaamassa? Mutta eihän ollut vaateriepuakaan missään.
Ulos astuttuansa he havaitsivat majan edustalle kerääntyneessä mudassa
pienten naisenjalkojen verekset jäljet. Saradasankar ei ollut mikään
typerä mies, joten heillä tuskin oli toiveita saada hänet uskomaan tätä
aavetarinaa. Pitkien keskustelujen jälkeen miehet senvuoksi päättelivät
olevan parasta sanoa, että ruumis oli poltettu.
Kun sitten aamupuolella saapuivat polttopuuta tuovat miehet, niin
sanottiin, että heidän viivyttelynsä vuoksi työ oli jo suoritettu heitä
odottamatta; majasta muka oli sentään löytynyt halkoja sen verran.
Kukaan ei johtunut sitä epäilemään, koska kuollut ruumis ei suinkaan
ole sellainen kalleus, että kenenkään tekee mieli sitä varastaa.