VI

Minne ovatkaan nyt hävinneet heidän koreat, pyöreät, säännölliset

ja omahyväiset kasvonsa? Tuossa näet kasvot, jotka ovat tulvillaan

lemmensairasta ikävää. Tässä on sydän, jonka saa hurjasti tykyttämään

kipeä kaipaus. Tässä on mieli, jota epäilykset raatelevat. Soitanto ja

huokaukset, hymyily ja kyynelet täyttävät ilman. Elämä sykkii, sydämiä

murtuu, intohimoja syttyy.

Jokainen ajattelee nyt omaa ulkonäköänsä ja vertailee itseänsä

toisiin. Ristiässä miettii itsekseen, että Patakuningas on verrattain

hyvännäköinen. "Mutta", arvelee hän, "kun minä kävelen katua, niin

näkisittepä vain, miten kaikkien katseet suuntautuvat minuun".

Patakuningas sanoo: "Mitähän ihmettä tuo Ristiässä aina käy kaula

kenossa ja kopeana kuin riikinkukko? Hän luulee kaikkien kuningattarien

olevan kuolettavasti lemmensairaina hänen tähtensä, vaikka hän

todellisuudessa onkin vain --" Siihen hän pysähtyy tutkiakseen

kasvojansa kuvastimessa.

Kuningattaret olivat kuitenkin kaikkein villityimpiä. He alkoivat

kuluttaa kaiken aikansa koristautumalla yhdeksänsilmiä varten. Ja

yhdeksänsilmäisistä tuli heidän toivottomia ja kehnoja orjiansa.

Mutta heidän toisiansa koskevat leikkaavat lausumansa olivat vieläkin

loukkaavampia.

Nuoret miehet istuskelivat äänettöminä puiden lehvien alla tai

loikoilivat varjoisassa metsässä. Nuoret tytöt, vaaleansinisiin

puettuina, astelivat sattumalta saman metsän samoihin varjopaikkoihin

samojen puiden alle ja käänsivät katseensa toisaalle, ikäänkuin eivät

olisi siellä ketään nähneet, ja näyttäen niin viattomilta kuin eivät

olisi sieltä ketään etsineet. Sitten uskalsi eräs toisia rohkeampi

nuorukainen lähestyä sinihamoseen puettua neitoa. Mutta hänen

astuessaan lähemmäksi hänen kielensä ei ottanut häntä totellakseen.

Siinä hän seisoi sanattomana ja tuhmana, ja otollinen hetki häipyi pois.

Kokil-linnut lauloivat lehvistössä heidän päittensä päällä. Inha

etelätuuli puhalsi; se sai hiukset epäjärjestykseen, se kuiski

korvaan ja kiihti veren musiikkia. Puiden lehvissä kohahteli riemu.

Ja valtameren taukoamaton pauhu sai nuorukaisen ja neidon sydämen

sanattomat kaipaukset läikkymään edestakaisin lemmen täyden tulvan

aikana.

Kumppanukset olivat tuoneet korttien kuningaskunnan vedettömiin

kanaviin uuden elämän runsaat vuoksivedet.

Ahnaat paadet ynnä muita kertomuksia · 第 29 / 61 题