Kotwalin poika sanoi hänkin: "Kumppanit, luotettavat ja uskolliset,
älkää minua jättäkö. Minäkin lähden kerallanne."
Sitten nuori prinssi sanoi surevalle äidillensä: "Äiti, minä lähden nyt
matkoille etsimään onneani. Takaisin tullessani olen varmaan keksinyt
jonkin keinon kaikkien sinun surujesi hälventämiseksi."
Niin nuo kolme kumppanusta lähtivät yhdessä matkaan. Satamassa lepäsi
ankkurissa kauppiaan kaksitoista laivaa, ja kolme kumppanusta nousivat
muutamaan niistä. Etelätuuli puhalsi, ja alukset purjehtivat pois yhtä
nopeasti kuin ne toiveet, jotka syttyivät prinssin sydämeen.
Simpukankuorisaaren luona he täyttivät yhden aluksen simpukankuorilla.
Santelipuusaaren rannassa he täyttivät toisen santelipuulla ja
Korallisaarille tultuansa he täyttivät kolmannen aluksen koralleilla.
Kului neljä vuotta, ja he täyttivät vielä neljä alusta, yhden
norsunluulla, toisen myskillä, kolmannen ryytineilikoilla ja neljännen
muskottipähkinöillä.
Mutta kun kaikki nuo alukset olivat täydessä lastissa, nousi
ankara myrsky. Kaikki alukset upposivat ryytineilikkoineen ja
muskottipähkinöineen, myskeineen ja norsunluineen, koralleineen ja
santelipuineen ja simpukankuorineen. Mutta se alus, jossa kolme
kumppanusta olivat, törmäsi erään saaren edustalla olevaan riuttaan,
heitti heidät vahingoittumattomina rannalle ja pirstautui.
Tämä saari oli kuuluisa Korttien saari, missä elivät Ässä ja Kuningas
ja Kuningatar ja Sotamies sekä yhdeksän- ja kymmensilmät ja kaikki muut
jäsenet -- suurten sääntöjen mukaisesti.