Tuossa kaukaisessa vieraassa maassa meren toisella puolen eli nuori
prinssi, jonka äiti oli sureva kuningatar. Kuningatar oli joutunut
epäsuosioon ja eleli nyt ainoan poikansa keralla merenrannikolla.
Prinssi vietti lapsuutensa yksinään ja hylättynä istuen hylätyn äitinsä
vaiheilla ja kutoellen suurten kaipaustensa verkkoa. Hän ikävöi päästä
etsimään Lentävää hevosta, Kruunupää-käärmettä, Taivaan ruusua,
Loihdittuja polkuja tai Kauneuden prinsessaa, joka nukkui Kammon
linnassa kolmentoista virran ja seitsemän meren takana.
Koulussa hän kuuli kauppiaan pojan kertovan vieraista kuningaskunnista.
Kotwalin poika tarinoi kahdesta Lampun hengestä. Ja kun sade valui
virtoina ja pilvet peittivät taivaan, hän istui kynnyksellä katsellen
merelle ja virkkoi surevalle äidillensä: "Kerrohan, äiti, minulle
jostakin kaukaisesta maasta."
Silloin hänen äitinä kertoi hänelle loppumattoman, lapsuudessaan
kuulemansa tarinan ihmeellisestä maasta meren tuolla puolen, missä
asui prinsessa Kauneus. Ja nuoren prinssin sydän tuli kaipauksesta
kipeäksi hänen istuessaan siinä kynnyksellä katsellen suurelle merelle
ja kuunnellen äitinsä tarinaa sateen valuessa virtanaan ja harmaiden
pilvien peittäessä taivasta.
Eräänä päivänä kauppiaan poika tuli prinssin luo ja virkkoi terhakasti:
"Kuulehan, kumppani, opintoni ovat nyt päättyneet. Minä aion lähteä
matkoille etsiäkseni onneani mereltä. Olen tullut sanomaan sinulle
jäähyväisiä."