Raitsharan teki päätöksen. Hän luopui palvelijantoimestansa, jätti
Phailnalle hieman rahaa ja virkkoi: "Minulla on eräitä asioita
järjestettävänä kotikylässäni, mutta minä palaan aivan pian."
Hän lähti heti Barasetiin, missä Anukul oli tuomarina. Tuomarin puoliso
oli yhä murheenmurtama. Hän ei ollut enää saanut lasta.
Eräänä päivänä Anukul lepäili pitkän ja rasittavan päivätyönsä
jälkeen. Hänen vaimonsa oli parhaillaan ostamassa eräältä kerjäävältä
puoskarilta ylen korkeasta hinnasta jotakin yrttiä, joka muka takasi
lapsen syntymisen. Pihalta kuului tervehtijän ääni. Anukul lähti
katsomaan, kuka siellä oli. Tulija oli Raitsharan. Nähdessään vanhan
palvelijansa Anukul tunsi sydämensä heltyvän. Hän kyseli ukolta jos
jotakin ja tarjoutui ottamaan hänet jälleen palvelukseensa.
Raitsharan hymyili raukeasti ja lausui vastaukseksi: "Minä tahtoisin
kunnioittaen tervehtiä valtiatartani."
Anukul astui Raitsharanin keralla taloonsa, missä emäntä ei ottanut
vierasta vastaan niin ystävällisesti kuin hänen entinen isäntänsä.
Raitsharan ei siitä huolinut, vaan laski kätensä rinnoilleen ja sanoi:
"Pienokaistanne ei varastanut Padma. Minä sen tein."