Big Bob löytää jäljet.
Maanjäristys mexikolaisen maakielekkeen -- Lower Kalifornian --
ympärillä oli aiheuttanut monenlaisia häiriöitä.
Se oli tällä kertaa ulottunut St. Quintinlahteen ja rajaseuduille --
Eusenadan satamaan, josta jo aikaisemmin olemme puhuneet.
Ei kaukana siitä on Kalifornialainen Coronado Beach. Ja sinne oli
Arizona Bert sähkösanomalla kutsunut Bobin.
Ettei tämä ollut joutunut Bertin itsensä ja vankien kanssa samaan
junaan oli selitettävissä siten, että hän oli arvatenkin saanut
jonkunlaisia esteitä mr Stamperin "saloonissa." Se kuului
jokapäiväisiin tapahtumiin. -- Mutta ettei hän tullut iltajunalla antoi
aihetta vähemmin rauhoittaviin mietiskelyihin. -- Bert ei juuri voinut
ajatella Bobin yksinkertaisesti nukkuneen liikaa, niin tuttu kuin
jättiläisen unentarve hänelle olikin. -- Pikemmin luuli hän Bobille
asetetun jonkun ansan, jota tämä ei ollut voinut välttää.
Mexikolaiset seikkailijat olivat kekseliästä väkeä. Pahempaa tuskin
löytyi. Muun muassa oli niiden nyt onnistunut pettää hänet itsensäkin.
Ne kolme Coltonissa vangittua olivat livistäneet ilman, että
vanginvartijalla vankivaunussa, tahi hänellä itsellään oli vieläkään
pienintäkään aavistusta siitä kuinka se oli käynyt päinsä. Vanginvartija
oli huumattuna yksinään vaunussa junan tullessa San Diegoon.
Toistaiseksi ei siellä ollut mitään tehtävää, jonkavuoksi matka
suunnattiin heti lähemmäksi Mexikon rajaa, Coronado Beachiin, -- joka
oli tunnettu kylpypaikkana ja ihanista merimatkoistaan kaukana meressä
olevalle viehättävälle San Clemente saarelle. Arizona Bertin tullessa
sinne iltajunalla olivat kaikki liikkeessä kauempana etelässä
tapahtuneen maanjäristyksen vuoksi, josta tänne oli ilmoitettu. Suopea
kohtalo oli säästänyt rajan pohjoispuolella olevia paikkakuntia --
mutta tänne oli virrannut suuri joukko pelosta puoleksi mielettömiä
mexikolaisia uhmaten kaikkea mitä kutsuttiin rajansulkemiskielloksi,
mutta tehden samalla paikallisen asujamiston elämän epävarmaksi. --
Sillä hyvien ihmisten mukana olivat tulleet myöskin huonot, ne jotka
eivät niin tarkoin pitäneet väliä oman ja vieraan omaisuuden välillä,
-- eivätkä myöskään pitäneet suurta lukua ihmishengestä.
Lyhyesti ja selvästi, pienessä hauskassa kylpylässä Coronado Beachissa
olivat olot käyneet hyvin epävarmoiksi. Siellä ei tosin ollut
kylpykausi, mutta juuri senvuoksi oli järjestysvallan edustajia hyvin
rajoitettu määrä.
Sheriffi Bert Brandin ilmoittauduttua poliisilaitokseen tervehdittiin
häntä siellä vilpittömällä ilolla. Samana päivänä oli ilmoitettu pari
suurta ryöstöä ja myöhemmin illalla tiedotettiin päivän kuluessa
tapahtuneen ryöstömurhan erään miljonäärin huvilassa kaupungin
ulkopuolella.
Arizona Bert ei milloinkaan kieltäytynyt ryhtymästä palvelukseen oman
piirinsä ulkopuolellakin. Mutta häntä suututti se,- ettei hänellä ollut
edes Big Bobia mukanaan. Senlisäksi tulivat hyvin perustellut
epäillykset, että myöskin Handsome Harrylle ja Kidille oli tapahtunut
jotain. Mutta hän tekisi joka tapauksessa mitä voisi.
Yö kului tuloksettomassa etsinnässä.
Seuraavan päivän aamuna oli Bert jättämässä juuri ilmoitusta ja
ottamassa itselleen avuksi vielä pari etsivää, kun Big Bob
äkkiä ilmestyi -- ei yksin, vaan laahaten mukanaan kahta
epäillyttävännäköistä ryövärityyppistä "huippuhattua" -- niitä kahta,
jotka hän oli yöllä Coltonin asemahuoneessa vanginnut.
Tämä asianhaara vapautti Big Bobin pelätyistä nuhteista. Mutta kun Bert
sai kuulla mitä oli tapahtunut Fresh Waterissa kalliiden laatikoiden
kanssa ja kuinka masentumaton Bartolo Felipe oli ryövännyt ne uudelleen
niin löi hän nyrkkinsä pöytään niin, että muut poliisiasemalla olevat
korkean oikeuden edustajat hypähtivät. Ja sitten hän sanoi:
-- Tässä on kysymyksessä henki hengestä!... Felipe tai minä... Mutta
kiinni hän joutuu!
-- Laatuun käy, sanoi Big Bob lyhyesti ja tukahdutti haukotuksen. --
Sikäli kuin koko roska ei ole mennyt pohjaan.
-- Pohjaan?... Mitä sillä tarkoitat?
-- Maanjäristystä, sir!
Bob sanoi toden sanan. Jos Felipe on ollut laivoineen merellä tämän
luonnonmullistuksen aikana, on todennäköistä, että koko hänen muulloin
osoittamansa taito ja rohkeus ei ole riittänyt. Ja silloin ovat myöskin
Handsome Harry, Kid ja ne viisi laatikkoa kultahiekkaa sekä
mexikolaisia timantteja ainaiseksi poissa.
Arizona Bert tuumi. -- Äkkiä nousi hän ja sanoi:
-- Bob!... Sinä jäät tänne ja autat minkä voit mr Davidin ryöstömurhan
selvittämisessä. -- Minä pistäydyn Eusenadaan. -- Ehkä saan sieltä
jotain tietoja kuunari Felicasta. -- Ja senjälkeen selvitämme asiat.
Hyvällä juoksijalla varustettuna lähti Arizona Bert samana päivänä
rajan toiselle puolelle. -- Ja Big Bob lähti viiden ei erikoisen
halukkaan konstaapelin kanssa murhatun juutalaismiljonäärin Davidin
huvilaan tehdäkseen kaikkensa rikollisen paljastamiseksi.
Tämän kaiken tapahtuessa olivat Handsome Harry ja Kid tosiaankin
onnistuneet välttämään "kulkemisen pitkin porrasta", -- joka merkitsee
taaksesidotuin käsin ja peitetyin silmin viemistä laivasta asetetulle
portaalle, josta sitten äkkiä syöstään mereen ja jätetään alttiiksi
kauhealle kohtalolle.
He olivat uineet maihin St. Quintinlahdessa Bartolo Felipen odottaessa
turhaan heidän tuomistaan ruumasta.
Maihinnousupaikastaan oli heillä ollut hyvä näköala, josta olivat
huomanneet kuinka aamulla laivasta laskettiin vene, johon nuo monesti
mainitut viisi laatikkoa vietiin. -- Ne soudettiin maihin St.
Quintiniin, ja saman päivän iltana, pimeyden tultua, alkoivat Handsome
Harry ja Kid suorittaa tutkimuksiaan iloisina siitä, että kohtalo oli
jälleen tuonut heidät niin lähelle Kalifornian rajaa, mutta
aavistamatta ollenkaan, että ei ainoastaan Big Bob, vaan heidän
kunnioitettu päällikkönsä, Arizona Bert itse oli myöskin samalla
paikkakunnalla suopean sattuman sinne saattamana.
Samalla tunnilla kun Bert mexikolaisille viranomaisille St. Quintinissa
ilmoitti Coronado Beachissa tapahtuneen juutalaisen miljonäärin murhan
ja pyysi valtakirjaa etsiskelyihin rajalla, teki Big Bob rikkaan
juutalaisen puutarhassa huomiotaherättävän löydön.
Hän löysi suuresta kaktuspensaasta sangen leveän kaistaleen
vaaleansinistä, paksua silkkikangasta. Se näytti siltä kuin olisi se
revennyt viitasta. Ja äkkiä kuultiin hänen huutavan:
-- Wah -- kee -- voo!... Hi -- hoo!... Kalifornian Maria!... Nyt on
hän, piru minut periköön, kiinni!
Mitä jättiläinen tarkoitti jäi toisille arvoitukseksi. Mutta hänen
nähtiin tarkasti tutkivan maata samalla kun hän mielikuvituksessaan
näki Fresh Waterin rannalla mexikolaisen juuri samanlaisesta kankaasta
tehdyssä viitassa. -- Ja Big Bobista oli itsestään selvä asia, että
kahta sellaista viittaa ei maailmassa löytynyt.
Hän oli sen lisäksi huomannut espanjalaisten ratsusaappaiden jäljet.
Hän seurasi niitä puiston ulkopuolelle paikkaan, jossa niitä oli paljon
sekaisin hevostenjälkien kanssa. Ja nyt oli vain seurattava
hevosenjälkiä suoraan rajalle.
-- Halloo, boys! huusi hän avustajilleen. -- Nyt hevosen selkään, niin
saatte pian nähdä Big Bobin tanssivan pirun kantapäillä. Ja arvelenpa
Arizona Bertin kustantavan musiikin.
Oli ilta kun ratsastettiin Eusenadaan -- Kaikilla Valtojen
poliisipaperit mukanaan. Sinne olivat ratsastajien jäljet johtaneet.
Pienen kaupunkirähjän hämärillä kaduilla oli vaikeampaa. Mutta Bob oli
ihan varma, ettei tätä matkaa oltu tehty turhaan. Miehilleen hankki hän
yösijan erään nahkurin talossa lähellä kaupungin ainoata hotellia: "Il
posada provechoso". Ja ensimäinen mitä hän näki läpi valaistun
ikkunan, oli vaaleansiniseen viittaan puettu mies yhdessä monen muun
"huippuhatun" kanssa. Miehiä oli kaikkiaan kymmenen ja he olivat
hampaisiin saakka asestettuja.