Big Bobin riemuvoitto.
Tällä näyllä oli merkillinen vaikutus Big Bobiin.
Hänelle juolahti mieleen tehdä suurin työnsä poliisimiehenä -- hankkia
itselleen korvaamattomia ansioita.
Asian laita oli niin, ettei Big Bobia ollut milloinkaan muulloin
vaivannut kunnianhimo. Jos hän vain sai silloin tällöin kyllikseen
syödä, hoitaa lihaksiaan ja nukkua riittävästi, oli hän ollut tähän
saakka tyytyväinen.
Mutta tällä kertaa oli asianlaita toinen.
Nyt saataisiin nähdä sellaista, jota ei ehkä kukaan olisi uskonut.
Hän meni takaisin nahkurin taloon, ravisti hereille nukkuneet
avustajansa -- yhtä uniset kuin hän itse tavallisesti -- sekä piti
seuraavanlaisen lyhyen, mutta sisältörikkaan puheen:
-- Unikeot! Ylös joka sorkka! Ryysyt päälle ja nopeasti! Nyt saatte
nähdä tanssin, joka panee puupölkynkin hikoilemaan verta. Mutta pitäkää
varanne, muuten väännän teiltä jokaiselta niskat nurin kuin olisivat ne
munankuorista! -- On lähdettävä heti kadottamatta tuhannesosa
sekunttiakaan... Mars!
Hetkistä myöhemmin oli hän sijoittanut miehensä mexikolaisen posadan --
hotellin -- ympärille tavalla, josta arveli olevan suurimman hyödyn. Ja
senjälkeen meni hän päättävästi meluiseen juhlasaliin, istui pöydän
viereen ja huusi:
-- Tänne pullo parasta Kalifornialaista ja sikareja! -- Burns!
Ei saata mielellään kieltää tämän esiintymisen herättäneen melkoista
huomiota. Ehkäpä oli Big Bob tarkoittanutkin sitä.
Meluava joukko vaikeni, ja kymmenen paria silmiä, lukuunottamatta
kellarimestaria ja tarjoilevaa neekeriä, suunnattiin kummastellen
vieraaseen.
Siniviittainen mies nousi ja meni tilaavan vieraan luo sekä sanoi
merkityksellisesti nauraen:
-- Senor! Te olette varmasti erehtyneet kutsumuksessanne.
-- Kuinka niin? Kysyi Big Bob tyynesti kohdaten ivallisen katseen ja
näyttäen kuin ei käsittäisi mitään -- mitä hän ei muuten tehnytkään.
Siniviittainen jatkoi:
-- Teidän olisi pitänyt ruveta sumusireeniksi.
Räjähtävä nauru tervehti tätä silminnähtävää johdantoa riitaan.
Mutta Big Bob ei jäänyt vastausta velkaan. Hän vastasi ripeästi:
-- Paljon mahdollista, senor! Saattaa joskus erehtyä kutsumuksessaan.
Se näyttää tapahtuneen teillekin.
-- Niinkö luulette?... Kuinka niin? tuli hiukan epäröivä kysymys.
-- Te olisitte paremmin sopinut riippumaan hirsipuuhun, vastasi Big Bob
silmää räpäyttämättä.
Se oli sitä myöten valmista.
Siniviittainen mies -- kapteeni Bartolo Felipe -- tempasi
salamannopeasti revolverinsa. Mutta ennenkuin hän ehti sitä käyttää,
sai hän Big Bobin jättiläisnyrkistä sellaisen iskun keskiruumiiseensa,
että käpertyi kaksinkerroin kuin kääntöpääveitsi.
Tajuttomana jäi hän makaamaan lattialle Big Bobin tarttuessa toisella
kädellään tuolin karmiin -- ja toisessa kädessään pitämällään
revolverilla tähtäsi hän keskelle hämmästynyttä seuruetta ja piti
jälleen pienen puheen:
-- Roistot! Nyt olette koko joukko hypännyt kuumaan keittoon! -- Ja
siinä tulee teistä jok'ikinen lurjus niin keitetyksi, ettei edes teidän
rakkaat äitinne tuntisi teitä senjälkeen. -- Kädet kauniisti ylös ja
seuratkaa mukana! Parittain! Keittämisestä tulee poliisi huolehtimaan
-- nyt olette kuulleet sanottavani.
Big Bob oli varomaton puhuessaan niin paljon.
Hän ei ollut senvuoksi huomannut kuinka eräs sivuovi hänen takanaan
hiljaa avautui. Ja oviaukosta lensi vilauksessa lasso, joka hienosti
kiertyi jättiläisen kaulan ympärille samalla kun naurava ääni huusi:
-- Käykää kiinni, muchachos... Tässä ajaa hän kevyesti.
Kenenkään muun kuin Big Bobin valtava häränkaula ei todennäköisesti
olisi kestänyt ajelua, joka nyt alkoi.
Big Bob laahattiin yli lattian ulko-ovelle, jossa juuri ruvettiin
sitomaan hänen käsiään ja jalkojaan -- kun jotakin aivan odottamatonta
tapahtui.
Ovi vetäistiin ulkoapäin auki.
Avonaisessa ovessa näyttäytyivät -- Arizona Bert, Handsome Harry, Kid
ja heidän takanaan joukko poliiseja.
Vilauksessa olivat hämmästyneet mexikolaiset ympäröidyt ja asia selvä.
Silloin kohottautui Big Bob istuvaan asentoon, sinkautti luotaan
lasson, hieroi vähän kaulaansa epämiellyttävän "kauluksen" jäleltä sekä
sanoi rauhallisimmalla tavalla maailmassa:
-- Kiitos avusta! Mutta jos olisin saanut jatkaa hetken vielä, niin
olisin varmaan selvittänyt tämän pikku asian yksinkin ja siitä olisi
tullut minun suurin voittoni.
Toverien nauraessa veti hän taskustaan vaaleansinisen silkkipalan,
vilkutti sitä ja sanoi:
-- Katsokaa sopiiko se tuolla sisällä olevaan siniseen sadeviittaan. --
Siinä tapauksessa olemme myöskin siepanneet Coronado Beackin
ryöstömurhaajan. -- Ja sehän juuri oli minulle annettu tehtäväksi, vai
kuinka, master Bert?
Pala sopi täsmälleen.
Pian huomattiin myöskin paljon muun sopivan.
Sekä Handsome Harry että Kid saattoivat todistaa mitä oli tapahtunut
kuunari Felicalla. Ei ollut mitään epäilystä, että oli vangittu koko
rajaseudun vaarallisin ryöväri- ja salakuljetusjoukkue.
Onnistuttiin myöskin saamaan tunnustus mihin ne viisi kultahiekalla ja
timanteilla täytettyä laatikkoa olivat piiloitetut -- ja sieltä löytyi
muiden aseiden joukosta sekin revolverilaatikko, jota Big Bob oli
seurannut.
Vaarallisen kapteeni Bartolo Felipen luovuttaminen ei kohdannut Mexikon
puolesta mitään esteitä, enempää kuin niiden kymmenen miehenkään, jotka
kuuluivat tähän rajaseudun vaarallisimpaan liittoon.
Ja siinä on tämän jutun loppu.