Kun Big Bob odotti.
Big Bob heräsi myöhään Coltonin asemarakennuksen viereisessä majassa,
jossa hän oli maannut. Miten kauan hän oli oikeastaan nukkunut, sitä
hän ei tiennyt. Mutta hän tunsi saaneensa unta riittämään saakka.
Hän nousi hieroen silmiään, ojentautui ja alkoi tuumia missä oli. Äkkiä
hän säpsähti.
Muisti valveutui ja hän muisti olevansa aikeissa matkustaa.
Hänenhän piti San Diegoon tapaamaan päällikköään master Bertiä, joka
oli matkustanut tiehensä kolmen ryövärin tahi mexikolaisen seikkailijan
kanssa, joilla varmasti oli tekemistä takavarikoitujen, todennäköisesti
varastettujen viiden laatikon kanssa.
Aivan valveutuneena tästä huomiosta kiirehti hän ulos. Vinkuva
kevättuuli puhalsi mereltä. Se puhalsi niin, että Big Bob hädin tuskin
saattoi seisoa.
Mutta mitä kello oli? Paljonko mahtoi olla aikaa jälellä ennenkuin
iltajuna San Diegoon tulisi? Ja minkävuoksi ei asemahuoneesta näkynyt
valonpilkahdustakaan?
Oikeassa kaatosateessa risteili Big Bob vihdoinkin asemasillalle vahdin
päämajan viereen. Mutta laskiessaan kätensä lukkoon päästäkseen sisään
huomasi hän oven olevan kaksinkertaisessa lukossa.
Tämä oli jo liikaa niinkin rauhalliselle luonnolle kuin Big Bobilla
oli. -- Täällä oli tapahtunut jotain, joka kävi yli hänen ymmärryksensä
-- sen ei silti tarvinnut olla kovin vaikeasti ratkaistavan
arvoituksen, sillä niinkuin aikaisemmin on sanottu, Big Bob oli aina
enemmän toiminnan mies kuin ajattelija. Tämä hänen asemassaan olevalle
miehelle monissa kohdissa hyvin arvokas ominaisuus sai hänet nytkin
toimimaan sen mukaan.
Ensiksi verrattain varovasti, pian yhä voimakkaammin alkoi hän
jyskyttää sulettua ovea. Ja vihdoinkin kuuli hän sisältä jonkun
tulevan.
Ovi avattiin äkkiä ja punaisessa yömyssyssä ja yönutussa oleva,
salalyhtyä kädessään pitävä mies karjui äänellä joka ei kuulunut
erittäin hyväntahtoiselta:
-- Mitä tulikuumaa peijakasta te tarkoitatte? Mistä on kysymys? Onko
tuli irti vai...?
-- Kuinka kauan on vielä odotettava San Diegoon menevää iltajunaa?
Keskeytti Big Bob sangen sävyisästi.
-- Mitä iltajunaa?
-- Sitä, joka menee 8.27.
-- Eilen?
-- Ei, tänään.
-- Mitä sanotte? Tarkoitatte kai huomenna?
Big Bobin ajatuskoneisto alkoi surista.?Hän raapi tulenväristä
lyhyttukkaista päätään, työnsi sangen päättävästi yömyssyisen miehen
sisään ja sulki oven jälkeensä astuessaan tämän jälestä kuivempaan
paikkaan.
-- Pyydän anteeksi! sanoi hän niin gentlemannimaisesti kuin osasi. --
Luulen ettemme käsitä toisiamme. -- Minun pitäisi tämän päivän
iltajunassa matkustaa San Diegoon. Olen odottanut tuolla vajassa
aamusta asti. Ja sitten kuulen, ettei tämän päivän iltajuna mene
ennenkuin huomenna. -- Teidän on myönnettävä, sir, että tämäntapaiset
asianhaarat ja mahdollisuudet saattavat näyttää selittämättömiltä. --
Senvuoksi tahtoisin nyt vain tietää koska ensimäinen San Diegoon menevä
juna saapuu tänne. Sillä siihen minä aijon.
Nyt oli yöpukuisen vahdin vuoro näyttää ällistyneeltä. Hän mittasi
kookasruumiista miestä päästä kantapäihin ja mittaus ei näyttänyt
kehoittavan koettamaan ulosheittämistä. -- Mutta ehkä saattaisi hyvillä
sanoilla ja kauniilla puheilla päästä johonkin tulokseen. Vahti vastasi
siis varovaisesti, joko senvuoksi että jättiläinen seisoi hänen
edessään ja saattoi tehdä jotain, tahi ehkä senvuoksi, että luuli tämän
rajuilmassa kadottaneen päästään jonkun ruuvin.
-- Seuraavaa junaa San Diegoon odotan neljän tunnin kuluttua. Se ei
kuitenkaan ole ilta, vaan aamujuna. Tämänpäiväinen tahi oikeammin
sanoen eilinen iltajuna lähti täältä 8.27 kuten tavallisesti, se tahtoo
sanoa, tarkoin laskettuna 9.15, siis myöhästyneenä, tällä kertaa
ilmakehässä tapahtuneiden häiriöiden, lähemmin määritellen hirmumyrskyn
ja voimakkaiden vulkaanisten purkausten vuoksi keski ja pohjois Lower
Kaliforniaa.
Big Bob ei ymmärtänyt hituistakaan. -- Sen sijaan, että olisi poistunut
ja antanut vahdin mennä jatkamaan nukkumistaan, istuutui Big Bob
eräälle penkille ahtaaseen odotussaliin. Puristaen voimakkaita käsiään
yhteen hän sanoi:
-- Minä aijoin tämän päiväiseen iltajunaan. Matka on hyvin tärkeä,
minun pitäisi tavata päällikköni sheriffi Bert Brandia, Arizonasta,
jonka pitäisi...
-- Seis hiukan! Onko nimenne Bob!
-- Big Bob tahi Bob Brown, kuinka suvaitsette.
-- Silloin on minulla teille sähkösanoma. Se oli viimeinen joka tuli
ennen linjan rikkoutumista.
Mies salalyhtyineen, revolvereineen ja yömyssyineen katosi ja Big Bob
jäi istumaan umpi pimeään. Kerta toisensa jälkeen raapi hän päätään ja
hänestä tuntui tapahtuneen paljon ja monenlaista, joka kävi yli hänen
ymmärryksensä.
-- Kas tässä, sanoi vahti palatessaan paperi kädessä. -- Tässä on
sähkösanoma.
Ja Big Bob luki lyhdyn valossa, jota vahti piteli kummastelevan
jättiläisen edessä.
"Bob!
Jatka Coronado Beachiin! Vangit ovat livistäneet yli rajan.