Valo, joka katosi.
Big Bob oli noussut.
Olisi voinut luulla, ettei hän halunnut olla täällä kauempaa. -- Hän
lähestyi uloskäytävää ja olisi ehkä kadonnutkin sen kautta, jos ei
kaksi mexikolaisten revolvereista olisi suunnattu häntä kohti. Samalla
huudahti yksi mustapintaisista ivallisesti hymyillen:
-- Seis, sir! -- Mr Stamper "The burning Sunista" tarjoaa whiskyä
kaikille. Hän tekee sen pelastaakseen henkiriepunsa. Hän tekee sen
meidän käskystämme.
Näin oli myöskin Big Bob tullut vedetyksi suoraan tapahtumain
keskipisteeseen, jotka varmasti näyttivät muodostuvan meluisiksi,
ehkäpä hengenvaarallisiksikin. Mutta muuten oli hän aina valmis
yhtymään tanssiin minkä lainrikkojan kanssa tahansa.
Tunnettiinko hänet samaksi mieheksi junasta, sitä hän ei tiennyt. Mutta
nyt tahtoivat nämä maa- ja merirosvot leikkiä herraa jokaisen mr
Stampersin "saloonissa" olevan suhteen vain senvuoksi, että jossain
tilaisuudessa pari heistä -- ja varmasti täydellä syyllä -- oli
heitetty sieltä ulos. Toive saada ilmaisia ryyppyjä, kenen
kustannuksella, se oli sama, näytti elähdyttävän huoneen huonompaa
ainesta. -- Jokaisessa valtiossa löytyy riittämään saakka sopijaisten
juojia. Eikä vähemmin ollut sellaisia kokoontunut Kaliforniaan,
vanhaan, kautta maailman kuuluun seikkailumaahan sen suuren
kultakuumeen jälkeen viisikymmentä vuotta sitten.
Tämä aines tunkeutui nyt tarjoojien luo meluavasti vakuuttaen
kiitollisuuttaan etukäteen. Toiset istuivat pöytiensä ääressä
nähdäkseen kuinka juttu kehittyisi.
Ne, jotka tunsivat mr Stamperin, ymmärsivät, ettei hän likimainkaan
vapaaehtoisesti anna tyhjentää väkijuomiaan saamatta siitä
asiaankuuluvaa maksua. Ja hänen vieressään seisoi nyt mies -- kaikille
tuntematon -- joka ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä tullessaan sillä
tavoin kutsutuksi.
-- Well, mr Stamper! Pankaa nopeasti toimeksi! käski eräs neljästä
huppuhatusta.
-- Pankaa toimeksi, sillä aikamme ei salli, enemmän kuin
välttämättömyys vaatii, meidän kunnioittaa läsnäolollamme tätä pesää.
Esiin vain pullot ja nopeasti.
-- Niin, pullot esiin!... Esiin sekä pullot että lasit! Kuului kuorossa
janoisista kurkuista.
Mutta mr Stamper ei vieläkään liikkunut paikaltaan.
Silloin hyppäsi johtaja tuolilta alas ja meni revolveri ojossa aivan
kapakoitsijan luo -- asetti aseen hänen rintaansa vasten ja sanoi
käskevästi:
-- Oletteko kuuro, ehkä umpikuuro kauhistuksesta? Siinä tapauksessa
aion...
Kesken tätä puhetta oli Big Bob salamannopeasti ojentanut toisen
mahtavista kouristaan. Hän sai suurisanaista kurkusta ja seuraavalla
hetkellä mies huippuhattuineen ja muine kirjavine koristeineen lensi
kuin pallo heimoveljiensä joukkoon, jotka kaatuivat kuin keilat!
Eräs kuula kulki viheltäen Big Bobin hatun läpi, mutta vastattiin
nyrkillä niin, että ampuja itse lensi kuin kuula suoraan ulos
kapakkahuoneen ikkunasta! Kaksi jälelläolevaa rähisijäsankaria aikoi
juuri pistäytyä pakoon kadulle vähemmän hengenvaarallisen oven kautta,
kun heitä esti käskevä ääni:
-- Takaisin lain nimessä!
Katsoen ympärilleen kapakkavieraiden töllistellessä suu auki kääntyi
tulija Big Bobiin ja sanoi aivan tyynesti:
-- Poimi aseet pois noilta mustalaisilta. Juna lähtee kymmenen minuutin
kuluttua ja meidän on vietävä heidät mukanamme San Diegoon.
Mies oli Arizona Bert, nuori, kaikkialla tunnettu sheriffi.
Äkkiä oli hän sukeltautunut esiin siellä, missä häntä varmastikin
kaikkein vähimmin odotettiin, herättäen hämmästystä, eikä vähimmin
molemmissa mexikolaisissa, joita hän yhä piteli kauluksesta Big Bobin
ahkerin käsin tehdessä heidät vielä vaarattomimmiksi, salin kerta
toisensa perään täyttyessä huudolla, joka yhtä hyvin ilmaisi ihailua
kuin vihaakin.
Ei kukaan voinut olla mr Stamperia tyytyväisempi ja hän valmistautui
juuri pitämään sopivaa tervehdyspuhetta, kun hänelle ennestään tuttu
Arizona Bert hymyillen esti hänet huudahtamalla:
-- Kiitos! -- Toisen kerran... Nyt ovat minuutit kalliit. Tämä oli vain
pieni kaappaus ohimennessä. Hei Bob! -- Meidän on lähdettävä...
Sopivalla tavalla yhteenkytketyt lurjukset edellä -- Big Bob varmana
vartijana mukana -- jätettiin jälellejääneet tuumimaan mitä halusivat,
kapakoitsijan ollessa jälleen herra talossaan. Mutta juuri silloin
muisti Big Bob jotain, pysähtyi äkkiä ja huudahti:
-- Laatikko!
-- Mikä laatikko? -- Ehkä yksi niistä varastetuista?
-- Ei, mutta revolverilaatikko. Minulla oli se kiikarissani koko ajan,
mutta sitten tuli muuta väliin.
-- Mikä revolverilaatikko?
-- Patenttirevolvereja...
-- Et kai suinkaan tarkoita Pitscher Popin uusia...? keskeytti Bert.
-- Koko laatikko, sir... Niillä oli se mukanaan ja he asettivat sen
"The burning Sunin" oven viereen.
-- Damn it! Ne saattavat olla niitä uusia makasiinirevolvereja. Näitkö
niitä, Bob?
-- En nähnyt, mutta junassa kuulin niistä puhuttavan.
-- Juokse, riennä, minkä voit. -- Vien nämä yksin. Täytyy saada heidät
ajoissa vankivaunuun.
Big Bob kiisi matkoihinsa kuin jättiläispallo.
Saadessaan näkyviinsä "The burning Sunin" jyrkät raput näki hän
mexikolaisen huippuhatun kiiruhtavan matkoihinsa kapakan luota. Hän oli
heti selvillä, että siinä oli rähisevän joukon neljäs mies -- juuri
sama, jonka hän tanssin alussa oli sinkauttanut ulos ikkunasta. --
Mutta tässä silmänräpäyksessä ja ilman hevosta koettaa häntä saavuttaa
oli mielettömyyttä. Ei, hän ei saisi edes tavallisesti niin hyvin
sattuvalla kuulallaan miestä pysäytetyksi.
Mutisten sanoja, jotka eivät kuuluneet erikoisen kauniilta, astui Big
Bob rappuja ylös "salooniin". Silmäys riitti. Hän oli tullut liian
myöhään. Laatikko patenttirevolvereineen oli kadonnut!
Mitä hyödytti kysyminen? -- Karkuun livistänyt mexikolainen oli antanut
jo vastauksen. -- Tavalla tai toisella oli tämä livahtanut sisään sen
jälkeen kun toverinsa olivat viedyt. Laatikko oli ollut ovenvieressä ja
sen oli helposti saanut siitä siepatuksi kenenkään huomaamatta --
sitäkin helpommin kun jokaisella jälellejääneellä oli suun täydeltä
puhumista äskeisistä tapahtumista.
Varmuuden vuoksi kysyi Big Bob kuitenkin kapakoitsija ja hänen
väeltään. Ei kukaan tiennyt mitään. Mutta Bobin täytyi kiitollisen
isännän kanssa tyhjentää erikoisen hieno "sekoitus" tunnustukseksi
voimakkaasta väliintulostaan. -- Sitten oli kiiruhdettava matkaan,
jotta joutuisi junalle.
Oliko syynä voimakas ryyppy, vaiko liika ajatteleminen Big Bobin siihen
toimeen vähemmän tottuneella päällä -- mahdollisesti myöskin Big Bobin
laiska perusluonne oli saanut vallan -- joka tapauksessa ei hän tällä
kerralla joutunut samaan junaan Arizona Bertin kanssa.
Juna oli mennyt. -- Arizona Bertistä ei näkynyt varjoakaan ja Big Bob
saattoi seisoa vain elävänä kysymysmerkkinä.
Siis kaksinkertainen pettymys. -- Revolverilaatikko poissa. Master Bert
poissa.
Tässä saattoi tosiaankin puhua "valosta, joka katosi".
Ensinmainitun asian suhteen ei nyt ollut mitään tehtävissä. --
Päällikön jälkeen pääsemiseksi taas oli odotettava toista junaa. Mutta
Coltonista San Diegoon ei mennyt junaa ennenkuin saman päivän iltana,
joten Big Bobilla oli enemmän kuin hyvää aikaa kaikkeen muuhun kun
mieluisaan paikkakunnan tarkasteluun.
Hän meni erääseen vajaan. Siellä tapasi hän mukavan kulman ja nukahti!
Big Bob oli aina uninen, jos hänellä ei ollut kädet täynnä työtä.