Tämä oli sähkösanoma, joka kohtalokkaalla tavalla tuli vaikuttamaan
kylläkin viekkaan kapteeni Bartolo Felipen suunnitelmiin ja sai Big
Bobin lähtemään päätäpahkaa Kalifornian länsirannalle.
Jos ei olisi ollut niin kiire, niin olisi hän mieluimmin mennyt lyhintä
tietä -- 12 peninkulmaa -- hevosen selässä. Mutta tämä rajan lähellä
kulkeva tie oli osaksi raivaamatonta ja siellä ahdistivat ryövärit
lakkaamatta kaikkea mitä saattoivat kiinni saada. -- Näin ollen -- jos
ei tahtonut tulla pidätetyksi -- jäi jälelle suuren mutkan tekevä
rautatie Coltonin kautta, jossa ehkä jo saattoi olla mahdollisuus
tavata master Bertiä, jonka myöskin oli kuljettava sen kautta, vaikka
toista linjaa.
Big Bob oli tyytyväinen toimiinsa -- Master Bert oli saanut varoituksen
-- ja nyt tulisi siitä varmasti tanssi, jota rajan toisella puolella
oleva rosvokopla ei pian unohtaisi. Uusia seikkailuja ja uusia
laakereita ennenkuin entiset ehtivät likimainkaan lakastua.
Tällä kertaa oli se Big Bob, joka hieroskeli käsiään. Hän matkusti joka
minuutti kasvavalla luottamuksella.
Hän matkusti maahan, joka ei ollut Arizonaa rauhallisempi. Kalifornian
eteläkulmalla ei ollut kehuttavaa mainetta.
Syvät, villit laaksot Bernardinas-kukkuloiden ja Jacinto-vuoren
välillä saattaisivat kertoa monesta verisestä teosta. Siellä oli vielä
villi cayotes-heimo -- joskin huomattavasti rauhoittuneena, --
olinsijoillaan, ja sieltä käsin veljeilivät he mexikolaisten
ryövärijoukkojen kanssa, jotka eivät olleet vähemmän villejä.
Oltiin keskellä sadekautta, joka jatkuu marraskuun ja huhtikuun välisen
ajan, se on etelävaltioiden "talvi". Tuulee ja myrskyää ympäri
vuorokauden niin, ettei mielellään laske ulos koiraansakaan. -- Mutta
pahalla -- joka ei koskaan lepää -- on silloin paras aikansa. -- Oli
katsottava eteensä myöskin Jumalan suosituimmassa maassa,
Kaliforniassa, maallisessa paratiisissa.
Big Bob ei kuitenkaan ajatellut sitä asiaa nyt. Hän oli yhä
tyytyväinen. -- Kalifornian hän tunsi kuin viisi sormeaan. -- Hän oli
viettänyt enimmän osan elämästään siellä.
Epäillen oli hän seurannut Bertiä Arizonaan, eikä kukaan toivonut
hartaammin kuin Bob Brown Bertin muuttavan Colorado riverin toiselle
puolen.
Vaunuosastossa oli tavattoman vähän väkeä -- mutta niiden joukossa
kiinnitti Big Bobin huomiota pari mexikolaista huippuhattua,
likaisenmustaa ikuisesti paperosseja kierteleviä ja polttelevia
hyvintunnettuja tyyppejä.
He istuivat selin Big Bobiin. -- Istuttiin selkä selkää vasten. Bob oli
paikkaa ottaessaan heittänyt heihin pikaisen katseen. He eivät
kiinnittäneet hänen mieltään enempää kuin muutkaan vaunussaolijat.
Tavoilleen uskollisena alkoi Big Bob -- Chimney Pimin -- ensimäisen
aseman sivuutettua ottaa pienet unet. Hänellä oli junassa tapana tehdä
aina niin -- kun ei ollut mitään erityistä. Big Bob oli sellainen. Uni
merkitsi hänelle enemmän kuin ruoka, mutta muutoin ei hän suinkaan
ollut laiska.
Juuri kun hänen päänsä nyökähti kolmannen tai neljännen kerran, heräsi
hän jollain kummallisella tavalla aivan hereille.
Olihan saattanut tapahtua, että hän oli kuullut väärin tahi uneksinut.
Mutta nyt oli hän joka tapauksessa valveilla ja istui korviaan
heristäen ilman että hänen asentonsa millään ilmaisi hänen kuulleen
mitään tahi koettavan kuunnella enemmän.
Sen puolesta saattoi Big Bob olla rauhallinen. Molemmat keskustelevat
huippuhatut olivat liian kiintyneitä toisiin huomatakseen muuta. Mutta
heidän keskustelunsa ei ollut korkeaäänistä, vaan toisinaan melkein
kuiskaavaa. Se ei kuitenkaan merkinnyt mitään Big Bobille, joka oli
sattunut istuutumaan niin, että saattoi helposti kuulla jok'ikisen
sanan.
Keskustelu kävi espanjaksi. -- Big Bob puhui sitä kieltä mainiosti
kuten näillä seuduin on melkein pakko tehdä, koska espanjaa puhuva
aines harvoin mukautuu oppimaan englantia. Mutta hänet oli saanut
hypähtämään lauseen katkelma:
"... joten se kirottu Arizona Bertkin on käsissämme."
Tähän kuiskaukseen vastasi toinen huippuhattu epäilevästi:
-- Sinä päivänä tarjoan parasta viiniämme minkä verran vain, ja annan
sata pesoa köyhille. Voisinpa luvata tuhannenkin.
-- Älä vain lupaa liian paljon,, sillä sanastasi voidaan ottaa kiinni,
sanoi ensimmäinen puhuja lyhyesti ja ivallisesti naurahtaen. -- Jos hän
sattuu johonkin senor Bartolo Felipen ansaan, niin istuu hän kiinni
kuin kala koukussa.
-- On kaloja, jotka eivät tartu mihinkään koukkuun, niin sellaisia,
jotka sylkevät sen pois juuri silloin kun luulee niiden olevan varmasti
kiinni...
-- Usko mitä haluat. -- Mielestäni tuli hän kelpolailla petetyksi Fresh
Waterissa.
-- Ei pidä olla liian varma!
-- Meillä on hyvää aikaa. -- Laiva viipyy vähintäin viikon kulkiessaan
S:t Lucas niemen ympäri ja purkaminen tapahtuu Eusenadassa. Jos piru
olisi irti ja Felica napattaisiin... No, entäs sitten.
-- Emme ole vielä saaneet toista laivaa.
-- Eusenadassa löytyy aina joku vanha rähjä.
Tuli sangen pitkä hiljaisuus, jonka aikana Big Bob ehti tehdä muutamia
kiireisiä johtopäätöksiä. Se, mitä hän oli jo kuullut, riitti
selittämään, mitä miehiä hänellä oli takanaan. Sitäpaitsi oli hän
saanut selvän katsauksen siitä, mitä oli tekeillä.
Eusenada oli pieni satama siinä Kalifornian osassa, jota kutsutaan
Lower Kaliforniaksi. Aiottiin siis purjehtia varastettujen laatikoiden
kanssa pitkän maakaistaleen ympäri. -- Jos ei ennen,; niin siellä
voitaisiin ne kaapata takaisin.
Master Bert tiesi kyllä miten, kunhan vain sai tietää mitä asia koski.
-- Ja siellä tanssittaisiin uusi tanssi, jota Big Bob omasta puolestaan
ei odottanut vastenmielisesti, aina halukas kun oli iskemään täysin
voimin. -- Samalla kertaa maksaisi hän myöskin siitä, että hänen
päähänsä oli aiottu lyödä airolla reikä.
-- Oletko varma, että Miguel tapaa meidät Coltonissa? kysyi toinen
hetken kuluttua rikkoen hiljaisuuden.
-- Ehdottoman varma! Hänellä on mukanaan laatikko patenttirevolvereja,
jotka pitää laivata Eusenadassa.
-- Tarkoitatko uusia makasiinirevolvereja?
-- Eipä muutakaan, sikäli kuin ymmärrän. Ja hän alensi tässä ääntään.
Kuiskitaan San Clementestä tulevan kultalaivan valtauksesta -- suuri
saari, tiedäthän, sata mailia merelle.
-- Corpo di Christi! Siitä saattaa tulla mainio juttu.
-- Niinpä luulisin.
Big Bobin varomaton liike aiheutti, että molemmat lurjukset alkoivat
puhella muista asioista. -- Toinen heistä sanoi heittäen syrjäkatseen:
-- Jos Miguel on jo siellä, niin voimme kolmeen mieheen antaa
mahtavalle "The burning Sunin" kapakoitsijalle pienen nenästyksen. Ei
siitä paikasta heitetä Pablo Marronia toista kertaa ulos. Vai mitä
sanot, Julio? Muistathan?
-- Muistanko? -- Lensinhän itse ulos niin, että olin taittaa niskani.
Syntyi pitkä keskustelu kuinka "Palavan auringon" -- The burning Sunin
-- isäntä saisi maksaa korkoineen. -- Se kiinnitti Big Bobin mieltä
vähemmän, vaikka hän näennäisesti nukuksissa koetti kuitenkin kuunnella
minkä voi.
Kun Palm Springsissä vihellettiin, oli vain risteysasema Colton
jälellä. -- Molemmat mexikolaiset nousivat ja menivät asemasillalle.
Big Bobin oli myöskin aika lähteä.
Sen näköisenä kuin mies, joka yhä haluaa nukkua, tuli hän junasillalle
junan syöksyessä Coltoniin. Asemasillalla jäi hän seisomaan muiden
matkustajien joukkoon, jotka odottivat rannikolta tulevaa junaa, "S.C.
junaa", joka kulki pitkin rannikkoa päätepisteenään San Diego.
Odottaessa saatiin tietää juuri sen junan konevian vuoksi täytyneen
pysähtyä pari asemaa idemmäksi. Oli siis hyvää aikaa pistäytyä
kaupunkiin.
Ja siitä johtui, että myöskin Big Bob hetkistä myöhemmin istui pöydän
ääressä "The burning Sunissa", jossa hän vankan kulauksen saatuaan
mietti niitä mielenkiintoisia kokemuksia, joita matka oli hänelle
tuonut. Tällä aikaa astuivat molemmat mexikolaiset puhetoverit sisään.
Heillä oli mukanaan pari samanlaista veikkoa. Eräs heistä asetti oven
viereen nähtävästi sangen raskaan laatikon ja kaikki neljä ottivat
paikan pöydän ääressä yhden joukosta rähisten ja uhmaillen pyytäessä
whiskyä ja laseja tulisen kiireesti, silmänräpäyksessä.
Turpea kapakoitsija ei näyttänyt pitävän kiirettä. -- Hän seisoi
pudistaen "sekoitusta" maailman rauhallisimmin ilmein. Hänen
"saloonistaan" ei puuttunut vieraita koskaan ja siinä oli nytkin niitä
hyvänlaisesti. Pari neekeriä huolehti tarjoilusta, mutta ne eivät
voineet "silmänräpäyksessä" ehtiä kaikkialle.
Huomiota herättävä tilaaminen -- niin, huomiota herättävä, vieläpä
villin lännen "saloonissakin" -- sai yhden ja toisen kääntämään
päätään.
Tultiin jonkun verran kummastuneeksi, kun huomattiin uhmailijoiden
olevan mexikolaisia. Heidän synnynnäinen eloisuutensa, sanoaksemme
asian kauniisti, saattoi selittää osan. Mutta tällä kertaa vaikutti
tämä esiintyminen liian meluavalta "Palavassa auringossakin".
Asianlaita oli niin, että kapakoitsija oli mies, varustettuna suurella
itsehillitsemiskyvyllä, kuten Lännessä tarvitaankin saadakseen
kapakkaliikkeen menestymään. Hän antoi poikien puhua.
Yksi tahi pari laukausta ei saanut hänen tyyntä vertaan liikkeeseen.
Pienen tappelun jossain nurkassa, säretyn tuolin tahi rikkipotkaistun
pöydän katsoi hän olevan yksinkertaisia seurauksia hauskuudesta, joita
kenties ei oltu niin pahoin tarkoitettu.
Mutta tämä oli jotain muuta. -- Hyökättiin häneen itseensä tavalla,
jota oikea Lännen kapakoitsija ei voi tyynesti sietää.
Eräs mustanaamaisista oli kiivennyt tuolille. Hän asetti molemmat
kätensä suulleen torveksi ja huusi minkä jaksoi:
-- Etkö kuule, senkin paksu sika?... Tänne pullo hienointa whiskyä ja
silmänräpäyksessä.
Silloin nousi mr Fig Stamper -- kapakoitsija.
Harvoin oli hänen nähty jättävän myymäläpöytää ja astuvan sen
ulkopuolelle. Hiljaa kuin vahtipoliisi läheni hän pöytää, jossa nuo
neljä yhä odottivat saamatta mitään. Hän pysähtyi aivan pöydän eteen,
osoitti kadulle vievää ovea ja sanoi lyhyesti tämän ainoan, muutamissa
tapauksissa hyvin merkitsevän sanan:
-- Ulos!...
Samalla hetkellä olivat neljä huippuhattua jaloillaan. Jokaisessa
kädessä kiilteli revolveri, summa kahdeksan, ja se, joka äsken oli
pahimmin rähissyt, sanoi sähähtäen:
-- Tänne whisky silmänräpäyksessä, tahi...
Se, joka tuntee Big Bobin, -- on ehkä aikaisemmin lukenut tästä Arizona
Bertin voimanpojasta -- saattaa ymmärtää, kuinka viehättävältä tämä
näytelmä hänestä tuntui.
Kahdeksan revolveria hiljaisessa liikkeessä "saloonin" isännän edessä
valmiina syöksemään tulta ja kuulia milloin hyvänsä.
Ei saattanut olla puhetta juuri muusta kuin äkillisestä
kuolemantapauksesta, jos ei kapakoitsija vetäytynyt pois pelistä ja
kiittäen pyytänyt tyhjentämään pullon sopijaisiksi. Mutta kuitenkin
tapahtui se kumma, että mr Fig Stamper "seisoi pukilla", kuten
sanotaan, ja sanoi yhtä kylmäverisesti kuin ennenkin:
-- Jos muistan oikein, niin lienee pari herroista tullut jo aikaisemmin
ulospotkituksi. -- Sitä suurempi syy on otaksua sen voivan tapahtua
vielä kerran. -- Painukaa täältä heti tiehenne kaikki neljä ja --
silmänräpäyksessä! -- You understand, sirs? Weil!
Vastaukseksi tuli kahdeksan viheltävää kuulaa! -- Ne tähdättiin vielä
kattoon. Se oli ensimäinen varoitus. Mutta seuraavalla kerralla --
seuraava kohtaus näytelmässä -- saattoi tulla jotain muuta.
Silloin alkaisi tanssi tosissaan.
Saattaa käsittää Big Bobin mielenkiinnon kohonneen jo äärimmilleen. --
Tästä tulisi oikea "american dance".