Kaikki selvää. Mutta kuitenkaan ei konstaapeli Harry tuntenut itseään
täysin rauhalliseksi.
Hän katsoi joensuulle ja katsoi Big Bobiin, joka yhä seisoi savessa
rannan ja veneen välissä kuten kiinnityspaalu -- ja hän katsoi
espanjalaiseen kapteeniin sekä sanoi äkkiä ikäänkuin olisi keksinyt
kaikkein parhaan keinon:
-- Missä tapasitte mr Bert Brandin?
-- Punta Grossissa, sanoi mies hymyillen ilman vähintäkään hämmennyksen
merkkiä. -- Tapasimme "Arizonan sydämessä", johon olin mennyt asumaan
sopiakseni rahdeista kuparialueelle. -- Minä menen länsirantaa
Vancouveriin, kuten aina. Friscossa minulla on tapana viipyä
suunnilleen viikon verran purkamisen ja lisärahdin vuoksi -- ja sitten
sopi niin, että mr Brandilla oli minulle nämä laatikot -- azteekkien
muinaisesineitä, kuten hän sanoi.
-- Kyllä se lyö yhteen, mutisi Harry vieläkin epäluuloisena. -- Mutta
miksi täytyi meidän tulla täällä maihin?
-- Paras senorini! Vain senvuoksi, että teillä olisi niin vähän vaivaa
kuin mahdollista. Minun laivani on vielä rahdin vuoksi Nortonissa.
Mutta olen tullut teitä hakemaan hyvällä moottoriveneellä.
-- En näe moottorista varjoakaan, sanoi Harry.
-- Aivan oikein. Meidän täytyi maihin päästäksemme laskea tuonne vuoren
taa. Täällä on liian matalaa. Me menemme moottorilla alas ja otamme
veneen peräämme. Sen kummallisempaa se ei ole.
Harrysta se joka tapauksessa oli kummallista. Mutta espanjalainen tahi
mexikolainen vain nauroi ja sanoi:
-- Tie ei ole pitkä. Olemme takaisin kädenkäänteessä, mutta meidän on
käytettävä se vähän päivänvaloa, mikä vielä on jälellä, ettei tule
liian pimeä. Joki pimenee heti. -- Teidän miehenne, joka seisoo tuolla,
saattaa pitää vahtia, jos tarvitaan. Vaikka täällä tosin ei ole
sieluakaan.
Niin, Big Bob pitäisi kyllä vahtia. -- Siihen ei kenenkään tarvinnut
häntä pyytää. Hän oli siihen kuin luotu. Ja saattoi vain surkutella
niitä, jotka pyytämättä sekaantuivat hänen toimiinsa. -- Hänellä oli
nyrkit kuin jättiläisnuijat ja senlisäksi sormet niin varmat
liipasimella, että hän saattoi tavata lennosta kolibrin. Sikäli oli
kaikki kunnossa.
Samalla tunnusteli Harry vaistomaisesti, miten hänen revolverinsa oli
asetettu. Itsetiedottomasti teki Kid samoin. Hänessä oli hiukan
ajatustenlukijaa. Ja hän lausui usein kuulemansa taistelusanat
"show"-markkinoilta:
-- Weil!... Hieno jyvä mailin tähtäimelle!...
-- Weil, sanoi Harrykin. -- Määräystä on toteltava. Parasta kiiruhtaa
ennenkuin tulee pimeä... Come along!
Viitaten Big Bobia jäämään seurasivat Harry ja Kid tiennäyttäjää. Big
Bob kiroili sitä, että hänen yhä täytyi istua liejussa kiinni, mutta ei
ajatellutkaan nousuveden tuottamaa vaaraa.