Mutta näitten virallisten sääntöjen ulkopuolella on toisia, aikojen
kuluessa vakaantuneita sääntöjä, joita valistuneessa seurassa
kasvanut ei voi koskaan sivuuttaa. Yksi sellainen on nimipäivän
vietto. Metkakin tahtoi sen viettää virkamiehen arvolle sopivalla
tavalla. Varsinaisen asuinpaikan lähistöllä ei ollut kyllin tilavata
huoneustoa, ja siksipä hän matkusti tätä merkkipäiväänsä viettämään
naapuri-kirkonkylän majataloon, samaan, jossa oli tuliaiskemutkin
vietetty. Hän oli muistutuksen saatuansa elellyt tavallista
säännöllisemmin ja säästävämmin, joten ei ollut puutetta varoistakaan.
Klemensin päivä on marraskuun lopulla, melkeinpä lyhimmän ja
pimeimmän päivän aikana. Kemut alkoivat iltasella ja kestivät
tietysti koko yön. Aamusella, vierasten poistuessa, nukkui päivän
sankari ja havahti vasta toisen pimeän tultua. Hän oli isävainajansa
hautajaisajoilta tottunut siihen, että osasi jatkaa yksinäänkin,
jos eivät muut joutaneet. Nytkin hän jatkoi, ja muitten laskelmien
mukaan oli tätä jatkosta kokonainen viikko, vaikka nimipäiväsankari
luuli tätä yhdeksi yöksi, kun ei sattunut koskaan olemaan valveella
päiväseen aikaan. Olisi luullut, ettei kellään ole mitään
muistuttamista, jos niin merkillisellä miehellä kuin Metkalla olisi
pitempikin nimipäivä. Niin ei kuitenkaan ollut. Kun hän palasi
virka-alueelleen, sai hän esimieheltään tietää olevansa vuoden
vaiheessa vapaa apulaisen toimesta. Syynä kuului olevan tuo pitkä
nimipäivän vietto.
Metka ei viitsinyt ryhtyä mihinkään selityksiin. Olihan tämä vaan
hyvin tavallinen viran vaihdos, vaikkapa ei vielä ollutkaan nimitystä
toiseen virkaan. Hätäilemättä hän lopetteli töitänsä ja teki
matkavalmistuksia. Hän tiesi kokemuksesta, ettei tuntemattomissa
majapaikoissa, varsinkaan hotelleissa olla kyllin huomaavaisia
sellaisille matkustajille, joilla ei ole matkalaukkua, n.s.
"kapsäkkiä". Siksipä hän vähää ennen lähtöänsä sai muutamalta
tuttavaltaan käytetyn matkalaukun, jonka täytti heinillä, että se
herättäisi suurempaa kunnioitusta hotellien palvelijoissa.
Eron hetken tultua ei Metka lähtenyt niin kuin jänis haavalta,
vaan valmisti erokekkerit samassa paikassa, jossa oli viettänyt
nimipäivänsäkin ja tuliaiset. Joku ystävä yritti puhettakin
pitämään ja pitikin, vaikkei siinä tullut sanotuksi muuta kuin että
"koska tämä meidän ystävämme muuttaa pois, niin... niin... niin...
ryypätään, eli juodaan..." Ja niin tapahtuikin.