Tuli viimein mitä kaunein kevät. Oli se monen mielestä liika kuiva ja
kuuma. Kynnöspellot ja tiet pölisivät, niin että niillä liikkuminen
oli aivan kiusallista. Mutta ohrahalmeitten viertäjät olivat
tyytyväisiä. Puut paloivat kuin parhaat tervakset. Mustaa maata tuli
vähässä ajassa oikein ololta, kun vaan jaksoi palavia puita kyllin
sukkelasti siirrellä.
Metka matkusteli parhaan helteen aikana maanteitä tarkastelemassa.
Toisenkin kerran hän tällä matkallaan pyristeli sieraimiansa ja
puhkuili: pyh pyh tätä pöläkkätä. Viimein hän saapui piirinsä
rajalle, jonne myöskin toisen piirin apulaisnimismies kohta ajoi.
Virkaveljet löivät kättä, ja Metka virkkoi:
-- Pölisee.
-- Niinkuin riihessä, vahvisti toinen.
-- Kurkku on täynnä pölyä, jatkoi Metka rykästellen.
-- Niinpä on, eikä täällä saa mitään, ei kunnollista vettäkään.
-- Saisi sataa.
-- Niin saisi, mutta sataakos.
-- Odotellaan.
-- Täälläkö?
-- Niin ja lepäillään.
-- Jos olisi jotain ajankuluksi, myönnytti toinen.
-- Kuuluu löytyvän, tiesi Metka.
-- Sama se, jos löytyy.
Keskustelukieli oli lautamiehille tuntematon, joten he arvasivat
olevan kysymyksen salaisista virka-asioista. Ja mitäpä muuta se
olikaan, sen he kuulivat, kun Metka itsensä ja virkaveljensä puolesta
ilmoitti:
-- Koska tarkastus on päättynyt, niin saatte mennä kukin kotiinne.
Minä ja tämä virkaveli jäämme tänne lähimpään majataloon kirjallisia
töitä lopettelemaan.
Lautamiehet salavihkaa nauraa myhähtelivät toisilleen ja erosivat
sitten. Metkan mukana olleet lautamiehet kävivät kumminkin ennen
paluumatkalle lähtöään majatalossa ja ennättivät nähdä, että nuo
kirjalliset työt alkoivat aivan niinkuin he aavistivat: laukut ja
takit naulaan ja pullo pöytään.
Viikon kuluttua tapasi varsinainen nimismies toisen lautamiehen
ja alkoi tältä kysellä mihin hänen apulaisensa hävisi teitten
tarkastusmatkalla.
-- Se jäi sinne majataloon kirjallisia töitä lopettelemaan, selitti
lautamies naurahdellen.
-- Ne olisi ennättänyt lopettaa täälläkin. Sano suoraan jäikö se
juopottelemaan.
-- Ei toki sanota noin rumasti nuoresta nimismiehestä, virkkoi
leikillinen lautamies. Kyllä se jäi minun lähtiessäni virkaveljensä
kanssa pöydän ääreen istumaan. Mutta sitten tuli joku sieltä päin
ja kertoi, että ne ovat ryhtyneet "viertämään". Siellä mäkimailla
ovat kaikki muutkin näinä aikoina viertotöissä, niin onko se mikään
moitittava teko, että herratkin heitä vähän auttavat.
Vanha nimismies nauraa hymähti lautamiehen pakinalle ja sanoi:
-- Kunpa ne vekkulit olisivatkin halmeella viertämässä, niin vähemmän
se harmittaisi ja koettaisi sovitella asioita jollain tavalla. Mutta
jääppäs viikon päiviksi sinne ihmisten vastuksiksi, vaikka olisi
kiireellisiä verorästien perimisiä ja monta muuta.
-- Se on mieleinen vahinko velallisista, tuumaili lautamies. Ja kyllä
ne sieltä kotiutuvat, kunhan saavat vähän aikaa vapaudessaan kelliä.
-- Vähät minä siitä toisesta, virkkoi vanha nimismies. Mutta minun
apulaisellani ei ole aikaa näin pitkiin kellimisiin, muuten saapi
kelliä koko kesän. Sano tällaiset terveiset, jos tapaat.
Lautamies huomasi, ettei hänen leikinlaskunsa antanut asioille yhtään
lievennystä, ja lupasi pitemmittä puheitta viedä terveiset.
Viimein olivat viertotyöt lopussa ja Metka saapui tarkastuskirjoineen
esimiehensä puheille.
-- Menipä siellä aikaa, sanoi tämä virallisen kuivasti.
-- Menihän siellä, myönnytti Metka. Oli kovin kuumat päivät ja
pölyiset tiet.
-- Mutta lautamies sanoi tarkastuksen päättyneen viikko sitten,
huomautti esimies.
-- Kyllä se päättyi, tunnusti Metka. Mutta tapasin siellä virkaveljen
ja hänen seurassaan tulin viivähtäneeksi.
-- Ymmärrän, ymmärrän, saneli vanha nimismies vakavasti. On kumminkin
aivan sopimatonta viivytellä asiakirjoja, vaikkapa itse viipyisikin.
-- Ei minullakaan ollut tarkoitus viivytellä, mutta aika solahti
aivan huomaamatta.
-- No olkoonhan tämä kerta tänään, kun ei vaan enää solahtaisi.
Muistutus ei ollut tämän ankarampi, mutta siitäkin jo Metka ymmärsi
ettei ole helppo olla herranakaan. Säännöt ja määräykset ovat
tarkalleen noudatettavat. Sen hän tiesi virkaan astuessaankin,
vaikkei uskonut, että niitä noin hiuskarvalleen on seurattava.