Koska häntä oli syntymästään saakka ajateltu virka-uralle, vieläpä
mahdollisimman korkealle, niin eihän sellainen harras ja sydämellinen
toivo voinut olla kokonaan toteutumatta. Hän olisi kenties
kiivennyt tuonnekin kaikkein korkeimmalle rapulle, senaattorin
"salkun" hoitajaksi, mutta monenmoiset vastoinkäymiset pysäyttivät
apulais-nimismiehen laukkuun. Pahin noista vastuksista oli kielen
kampeluus. Hän oli puhetaidossa sukua vanhan ajan Moosekselle, joka
tosin hoiti korkeata virkaa hänkin, mutta käyttämällä apulaista
sanojen sepityksessä. Metkakin tiesi tämän. Olihan latinakoulun
uskonnon opettaja monta kertaa ärähtänyt: sinä olet toinen Mooses,
jolta ei saa suusta sanoja ei kiskomallakaan. Tästä ymmärsi Metka,
että hänen olisi palkattava apulainen puhumaan. Mutta kun ei ollut
veljeä, Aaronia, eikä olisi ehkä hyväksytty syrjäistäkään apulaista
kouluaikana, ryhtyi hän korjaamaan ääni- elimiänsä lääkkeillä.
Metkan koulukaupungissa ei ollut vielä näinä aikoina erityistä
ääni-elinten lääkäriä. Kansa hoiteli muitakin tautejaan omatekoisilla
kotilääkkeillä. Kaupungissa oli kumminkin erityinen tehdas, jossa
valmistettiin lääkettä puhetaidon ja äänen vahvistukseksi. Koko sen
maakunnan väestö, johon Metkakin kuului, harrasti näet erityisesti
puhetaitoa ja käytti ahkerasti tehtaan lääkettä. Sitä sai lääkärin
määräyksettä eikä ollut kallistakaan, ainoastaan noin 80 penniä
entisajan "hallin" pullo. Tätä lääkettä ryhtyi Metkakin nauttimaan ja
niin hyvällä menestyksellä, että puolueettomat asian arvostelijat,
kuten koulutoverit, tunnustivat yksimielisesti hänen puhetaitonsa
kohonneen moninkertaiseksi. Mutta mitenkäs opettajat ymmärsivät tämän
edistyksen? Tietäähän tuon sanomattakin miten pöllöpäät ymmärtävät:
Metka sai alituisia nuhteita ja varoituksia lääkkeen nauttimisesta.
Salpasivatpa "karsseriinkin" lukkojen taakse, vaikka hän totuuden
nimessä selitti nauttineensa lääkettä parantaakseen huonoa
terveyttään. Uskoivatko nämä sitäkään! "Vielä sinä, juopporatti,
puhut huonosta terveydestäsi: mies kuin mikähän syöttiläs." Tämä
oli kyllä totta mitä ruumiinrakennukseen tulee. Mutta heidän olisi
oppineina miehinä pitänyt ymmärtää, että terveyden hoito tarkoitti
ääni-elimiä, jonka oppilas jätti häveliäisyydestä mainitsematta,
koska "vamma" oli synnynnäinen. He vaan jankuttivat omaa "orteliaan",
uhkasivatpa erottaa koulustakin, vaikka suvun hyvän maineen vuoksi
lykkäsivät tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Viimein he ryhtyivät
uhkaustaan toteuttamaan, jolloin Metka pyysi erotodistuksen ja sanoi
hyvästit "karssereille" ja koko koulupuuhalle.