Noin kymmenen vuotta oli Metka painanut latinakoulun penkkiä,
säännöllisesti kaksi vuotta luokallaan. Ei siis ollut ihme, että hän
sieltä päästyänsä lepäili ja hoiteli terveyttään.
Isä, joka vielä eli, olisi kiirehtinyt valitsemaan jonkun virkauran.
Mutta kun sisaretkin olivat menneet miehelään, niin ei Metka
halunnut jättää isää yksinänsä. Hän otaksui kiirehtimisen aiheutuvan
kunnianpyynnöstä nähdä poika virkamiehenä ja otti mielellään vastaan
pienet nuhteet. Olihan jaloa olla vanhempansa luona vanhuuden
päivinä. Ja Metka osasikin oikeaan.
Kun isälle tuli tuonen tuville muutto, ei tarvinnut ainoalle
pojalle lähettää kiireellisiä sähkösanomia eikä ajaa kyytihevosia
näännyksiin. Poika oli kotona ja kaikeksi onneksi aivan vuoteen
vierellä, kun isä vetäsi viimeisen henkäyksensä. Hän vuodatti
vilpittömiä murheen ja kaipauksen kyyneleitä ja ompelutti surunauhan
takkinsa hihaan. Mutta eivät ulkonaiset merkit eivätkä kyyneleetkään
antaneet kylliksi lohdutusta. Sydän kaipasi sisällistä lääkettä.
Mutta vaikka hän sitä suun kautta lääkitsi vähintään kolme kertaa
päivässä, yhtä hyvin pullahtivat kyyneleet silmiin ja pääsi syvä
huokaus, kun tuttavat isän kuolemata mainiten ilmoittivat osanottonsa
suruun. Ei häirinnyt sekään, että jalomielisimmät ystävät lausuivat
suruvalituksensa monta kertaa samana päivänä. Vaikutus oli aina sama.
Hän oli niin surunsa vallassa, ettei olisi tointunut hautajaisiakaan
järjestämään, elleivät sisaret tulleet avuksi. Nämä saivat puuhata
keittäjät ja paistajat. Esimerkin innostamana virkistyi Metkakin
ja tilasi vieraille ja itselleen surunhuuhtelulääkettä kokonaisen
tynnyrin, vieläpä puolta parempaa kuin mitä itse oli käyttänyt.
Sisaret häntä moittivat näin suuresta tuhlauksesta. He eivät
käsittäneet, ettei yksinäiseksi jääneelle orvolle riittäneet muutamat
hautajaispäivät. Toista oli heidän, joilla oli mies ja lapset.
Metka viettikin isänsä hautajaisia lähes kaksi vuotta, milloin
yksinään, milloin ystävien seurassa. Halulla hän olisi viettänyt
niitä vaikka koko ikänsä, mutta hautajaisvarat loppuivat ja sitä
mukaa vieraatkin vähenivät.