Pieni Kattilaharjun kylä oli maaemon pinnalla sattunut säkeytymään
niin pahaan pohjukkaan, ettei siellä uudenaikaisemmista
harrastuksista tiedettynä ennenkuin aikojen kuluttua, jolloin
jo muualla maailmassa ajateltiin aivan toisia asioita. Suuren
vapaaviikonkin ne vetää kiskoivat muikunnuottaa, ja kylän
kansakoulussa jämättiin todistuksen-majan mittoja, sanavartalon
päätteitä ja kertotaulua niin totisella toimella, kuin ei koko
maailmassa olisi mitään tämän tärkeämpää. Sekä nuottamiehet että
koulukkaat pääsivät vasta viikon loputtua tietämään, että muualla
on oltuna lakossa. No, kernaasti hekin olisivat suoneet tuon levon
muikuille ja sanavartalon päätteille, mutta tehty seisoo.
Tulipa sitten talvemmalla Kattilaharjun kylään puuseppä Purhonen.
Hän suosi uudenaikaisempia, vapaampia harrastuksia ja ihmetteli
kovasti miten takapajulla tässä kylässä oltiin. Tyttäret esimerkiksi
haukkuivat puuseppää akalliseksi ukoksi ja tarjoilivat halolla,
jos meni niitä hyväilemään. Eivätkä ne ollenkaan ottaneet
viisastuaksensa, vaikka Purhonen selitti, ettei sosialistisessa
yhteiskunnassa pidetä tuollaisia pikkumaisia rajoituksia. Ne ovat
vaan ahneiden pappien keksimiä, jotka tahtovat hyötyä kaikellaisista
toimituksistaan. Ja yhtä tyhmiä olivat tämän kylän miehetkin. Ne
märehtivät vanhettuneita lakipykälöitään ja suosivat virkavaltaa.
Pappi muka tarvitaan ja nimismieheltä pitää hakea lupa iltaman
pitoon. Purhonen ei sanonut tarvitsevansa kumpaakaan herraa. Jos hän
pitää tanssi-iltaman ja kantaa sisäänpääsymaksun, niin se ei ole
varastamista, eikä siinä ole kellään sanan sijaa.
Mutta tyhmyys ei ole niinkään sukkela eroamaan. Purhonen arveli
oppinsa tehottomuuteen suurimmaksi syyksi sen, että on ennättänyt
tulla liika tutuksi. Profeetta ei näet ole minkään arvoinen omalla
maallaan. Tämän asian hän sai tietää siihen aikaan, jolloin oli vielä
niin houkka, että luki tuota kirottua kristinoppia. Sitä oppiahan
nämäkin moukat sanovat seuraavansa, mutta eivätpäs olleet siitä
sitäkään vähää viisastuneet, että osaisivat antaa arvon oman puolen
profeetalle. Jos mistään, niin tästä sen näki, että koko oppi oli
aivan tarpeeton.
Purhosen täytyi ruveta puuhaamaan mahtavammaksi luultua miestä
puhumaan näille puupäille. Hän meni kaupunkiin ja selitti siellä
sosialistiaatteen harrastajille, millaisessa pimeydessä tuo
Kattilaharjun kylä vielä vaeltaa. Ei hän tosin tullut maininneeksi
tarkalleen kaikkia yksityiskohtia tuosta pimeydestä, kuten naisten
halolla tarjoilemista ja ukkojen väitteitä omin luvin pidetyistä
iltamista, vaan selitti siihen suuntaan, että jos siellä näin
vähäarvoinen kansalainen rupeaa opettamaan uuden ajan aatteita, niin
ne miltei päälle käyvät.
-- Ohoh, kylläpä siellä ollaan vanhoillisia, surkuttelivat kaupungin
sosialistit. He eivät voineet kieltäytyä tulemasta esitelmän pitoon,
sillä tämän miehen pyyntö muistutti paljon sitä avun huutoa, jonka
Paavali muinoin kuuli Aasian puolelle europpalaiselta Makedonian
mieheltä.
Esitelmäpäiväkin määrättiin, eräs sunnuntai-ilta. Purhonen lupasi
pitää huolen kokoushuoneesta ja joukon kutsumisesta.
Hän palasi nyt Kattilaharjun kylälle rehtevänä miehenä, kuten
ainakin se, joka on jotain tehnyt kansan valistamiseksi. Saatuansa
kokoushuoneen hän alkoi joutohetkinä levitellä tietoa ja selitti,
että nyt sieltä tulee oikea sosiaalitemokraatti puhumaan, jollaista
ei ole ennen kuultuna koko kylällä.
-- Mikä se on se sosialitemokraatti? kyselivät kyläläiset.
-- Sitäpähän minä rupean selittämään, vastasi Purhonen mahtavasti.
Eihän se minun selitykseni ole ennenkään teille kelvannut.
"Susilistiksi" olette vaan nimitelleet. Nyt sieltä tulee mies, jota
ette uskalla sanoa "susilistiksi", sillä se on oikea temokraatti,
sosiaalitemokraatti ja vielä paras niistä. Tulkaa kuuntelemaan, niin
sitten sen tiedätte.
Kaikkien täytyi uskoa, että Purhosen puheessa on perää, ja nyt ei
mennyt yhtään päivää, ettei olisi puhuttu temokraatista.
Sunnuntaina, puolisen syötyä alkoi lähtötouhu. Kylän poikasilla sinne
oli kaikkein kovin kipa päästä. Joilla ei ollut itsellään rahaa, ne
ruikuttivat äidiltään kymmenpennistä.
-- Jospa se antaa poikasten kuunnella 5 pennillä, kitsaili Joppilan
emäntä pojille lanttia katsellessaan.
-- Ei se ehkä anna, epäilivät pojat. Kymmenen penniä se otti sekin
ukko, joka syksyllä kuljetti sitä ramohvoonia.
-- Mutta soittaako se vai laulaa tämä temokraatti? kyseli emäntä
tietääkseen, ettei poikain raha menisi aivan hukkaan.
-- Ei se Purhonen sitä ole sanonut, vaan hyväksi on kehunut.
Pojat saivat kun saivatkin kymmenpenniset ja nyt he henki hampaissa
laukkasivat Pylkkölätä kohti, jossa olivat syksylläkin kuulleet tuota
ihmeellistä "ramohvoonia". Pian tulivat tuvan penkit täyteen miehiä.
Purhosen täytyi ajella poikasia seisomaan. Kohta saapui odotettu
puhuja. Kaikki katsoivat siihen kuin ihmeolentoon. Ja pulska mies
se olikin: tukka pystyyn kammattu, kova, kiiltävä kaulus punaisine
rusetteineen, sekä muutkin pukimet aivan vasta neulalta heitetyt.
Purhonen tomelehteli toverina turkkia naulaan nostamassa ja asettui
sitten nähtävimmälle paikalle pöydän eteen. Temokraatti meni istumaan
pöydän päähän ja alkoi ystävällisesti puhella:
-- Onhan tänne kokoontunut kansalaisia siksikin runsaasti. Täytyy
vaan ihmetellä, ettei ole yhtään naista saapunut.
Kaikki kurkistivat kupeilleen ja nyt hekin huomasivat, ettei siellä
ollut hameväkeä. Muutamat naurahtivat, ja vanha Lassi Lappalainen
virkkoi:
-- Jospa tämä Purhonen ei ole niitä kutsunutkaan.
-- Kyllä minä niitä kutsuin, mutta tämän kylän naiset ovat niin
ylpeitä, ettei ne näin halvan kutsumalla tule, selitti Purhonen.
-- Kaupunkipaikoissa jo ymmärtävät naisetkin nousta etujansa
valvomaan, lisäsi temokraatti.
Lassi tahtoi pitää kylänsä naisten puolta ja sanoi:
-- Valvoo ne täälläkin sillä vanhalla tavallaan.
-- Mitenkä ne valvovat, sanoi Purhonen vastaan. Eivät toki ymmärrä
mitään sosialistiaatteista.
-- Kyllä Purhonen tuntee sen asian parhaiten, sanoi sivupenkillä
istuva Reittu Tapaninen. -- Tämähän niitä on koettanut neuvoksia
paremmalle tielle.
Miehet purivat huultaan ja Purhonen istui punakkana, mutta ei
vastannut mitään.
Temokraatti ei oikein käsittänyt keskustelun sisältöä ja nousten
seisomaan virkkoi:
-- Jospa minä asiallisemman keskustelun pohjaksi puhun muutamia
sanoja.
Hän alkoi Suomen vanhasta eduskuntalaitoksesta, tehden selkoa
jokaisen eri säädyn kokoonpanosta ja tuli lopullisesti siihen
tulokseen, että koko laitos on kelvottomana hyljättävä ja
laitettava aivan uusi, kansanvaltaiselle pohjalle, jossa jokaisella
puhdasmaineisella, täysi-ikäisellä miehellä ja naisella on yhtä suuri
sananvalta. Kun puhuja puheensa perästä kehoitti keskustelemaan tämän
asian johdosta, niin ei kellään ollut siihen lisättävää eikä pois
tingittävää. Kaikki myönnyttivät, että se on aivan oikein.
Purhonen yksinään olisi kaivannut vielä jotakin tämän lisäksi ja
alkoi tehdä kysymyksiä.
-- Täällä ei olla oikein selvillä siitä sosiaaliaatteesta, hän
virkkoi. Tuleeko se olemaan sillä lailla, että kun tämä aate pääsee
valtaan, niin kirkot poltetaan ja papit ajetaan muihin maihin.
-- Ei se niin ole, selitti temokraatti. Kirkot saavat olla paikallaan
ja kukin saapi palkata itselleen papin, jos tarvitsee sitä.
-- Tämäkö kristinoppi se sittenkin tulee olemaan uskontona? kysyi
Purhonen.
-- Ei sitten pakoiteta ketään mihinkään uskoon. Jokainen saapi valita
minkä uskon haluaa, vaikka uskoisi kiven tai kannon päälle.
-- Niin, mutta nämäpä täällä Kattilaharjun kylällä sanovat, että
kristinusko on ainoa, joka tekee ihmiset onnellisiksi.
-- Ei se asia ole aina niin, selitti temokraatti. Kyllä kristinuskon
nimessä on tehty hirveitä töitä, on poltettu elävältä ja piinattu
ihmisiä vuosikausia. Monet pakanat ovat paljo onnellisempia kuin
kristityt.
Lassi Lappalainenkin tarttui taas keskusteluun ja virkkoi:
-- Niinpä taitavat olla. Pakanat vaan nutistavat pois hengen ja
pistelevät poskeensa paistamatta.
-- Eivät läheskään kaikki pakanat ole raakoja ihmissyöjiä, eivätkä
vanhat suomalaisetkaan ole olleet, huomautti puhuja.
-- Ovatpa voineet silloin parempain puumetsäin aikana vähän tulitella
nuotiossa, sanoi Lassi vetäen suutansa veulaan. -- Mutta nyt uuden
pakanuuden aikana saattaa tulla raakana syönti, kun nuo tehtaalaiset
vievät kaikki puut.
-- Jättää ne tänne oksat. Saapi niillä pisimmät ihokarvat
käryytetyksi, virkkoi Reittu Tapaninen.
-- Ja onhan täällä Purhosella kuivia lastuja, lisäsi kolmas.
-- Ei Purhosen lastut jouda paistopuiksi, sanoi Reittu. Tämä
tarvitsee ne kirkkoja sytytelläkseen.
Puheenjohtaja pahastui näin sopimattomasta leikistä ja lopetti
keskustelun. Joukot alkoivat hajaantua, tuumaillen toisilleen, että
nyt se on sekin kuultuna.
Poikaset eivät olleet ensinkään innostuneita kotiin palatessaan.
Jotenkin noloina toivat Joppilankin pojat takaisin rahojansa.
-- No oliko siellä se temokraatin näyttelijä? kyseli emäntä.
-- Oli se mies, mutta ei sillä ollut temokraattia, selitti poika.
-- Olipahan, väitti toinen poika. Temokraatti se kuului olevan.
-- Sekö mies?
-- Niin se mies, joka sieltä pöydän päästä huusi ja haukkui herroja,
ja jolta Purhonen kyseli siitä...
-- Nyt sinä hupatat joutavata, keskeytti toinen poika. Karrinen sen
sukunimi kuului olevan eikä temokraatti.
-- Mutta jos se on temokraatti-koneiden tekijä, arveli emäntä. Jospa
Purhonenkin aikoo ruveta niitä tekemään.
-- Tokko tuo tämäkään osannee niitä koneita tehdä, sanoi vanhempi
poika.
-- No mitä se Purhonen siltä kyseli?
-- Kirkkojen polttamista.
-- Kirkkojenko polttamista! huudahti emäntä. Kuka niitä aikoo polttaa?
-- Se Purhonen sitä taitaa tahtoa.
-- No nyt te vätystelette joutavia, alkoi emäntä epäillä.
-- Eikä vätystellä, väittivät pojat. Kysyi se, ja Anttilan
renki-Pekka, vielä arveli että Purhosen tekee sentähden mieli
kirkkoja polttamaan, kun sillä nikkarimiehellä on hyvät sytyt.
-- Nyt te poika-rukat olette höperönä, taikka on maailma aivan
mullinmallin, päivitteli emäntä. Ihan pitää mennä kyselemään
tietävämmiltä ihmisiltä, että joko on maailman loppu tulossa, vai
ovatko ihmiset tulleet hulluiksi.
Emäntä sitasi huivin päähänsä ja kiirehti naapuritaloon. Ei toki
kuuluttu päätetyn kirkkoja poltettaviksi, mutta kylläpä häntä
sittenkin huokasutti, jos pitänee vanhoilla päivillään pakanaksi
ruveta ja palvella kiviä ja kantoja, kuten, kokouksessa olleet
hänelle selittivät.
Keväällä 1906.