Nälänhätää, janoa ja epätoivoa.
Vietimme lopun päivästä tylsässä horrostilassa tuijotellen pakenevaa
alusta, kunnes pimeä peitti sen näkyvistämme ja saattoi meidät jonkun
verran järkiimme. Nälän ja janon tuskat silloin palasivat työntäen
tieltään kaikki muut huolet ja arvelut. Ei mitään voitu kumminkaan
tehdä ennen aamua, ja sitoen itsemme mahdollisimman lujasti kiinni
koetimme hieman uinahtaa. Siinä minä onnistuinkin odottamattoman hyvin
ja nukuin yhtämittaa siksi, kunnes kumppanini, joita onni oli vähemmän
suosinut, herättivät minut päivän koittaessa uudestaan yrittääksemme
hankkia muonavaroja laivan ruumasta.
Nyt oli tyven. Priki oli kadonnut näkyvistä. Alotimme heti puuhamme
vääntämällä joltisellakin vaivalla irti toisenkin keulakettingin, ja
kun olimme kiinnittäneet molemmat Petersin jalkoihin lähti hän taas
pyrkimään varastohuoneen ovelle arvellen ehkä voivansa murtaa sen
auki, jos vain joutuisi sinne ajoissa; tämän hän toivoikin voivansa
tehdä, kun hylky ui paljon vakavammin kuin ennen.
Hänen onnistui varsin pian päästä ovelle, jolloin hän irrotti toisen
kettingin nilkastaan murtautuakseen sen avulla huoneeseen. Vaan
turhaan hän ponnisti kaikki voimansa -- oven kehykset olivat vahvemmat
kuin oli osattu aavistaakaan. Hän oli ihan uuvuksissa viivyttyään niin
kauan veden alla ja aivan välttämättömäksi kävi, että joku toinen
astuisi hänen sijaansa. Tähän Parker tarjoutui heti pyytämättä; mutta
tehtyään kolme hukkaan mennyttä ponnistusta hän huomasi, ettei päässyt
edes oven lähelle. Haavoittuneen käsivartensa vuoksi Augustuksen oli
turha yrittääkään, koska hän ei kumminkaan olisi kyennyt murtautumaan
huoneeseen, vaikkapa olisi päässytkin ovelle, joten minun osakseni nyt
tuli ponnistaa voimiani yhteiseksi pelastukseksemme. Peters oli
jättänyt toisen kettingin käytävään ja sukellettuani huomasin, etten
ollut tarpeeksi tasapainossa pysyäkseni vakavasti pohjassa. Päätin
siis ensi yritykselläni noutaa vain toisen kettingin takaisin.
Hapuillessani sitä käytävän lattialta kosketin kovaan kappaleeseen,
johon heti tartuin ehtimättä ottaa siitä tarkemmin selkoa, ja palasin
pinnalle. Saalis oli pullo ja ilomme arvaa, kun huomasimme sen olevan
täynnä viiniä. Kiittäen Jumalaa tästä ajallaan tulleesta ja
ilahduttavasta avusta me heti avasimme pullon kynäveitselläni, otimme
kukin kohtuullisen kulauksen ja saimme sanomatonta virkistystä
lämmöstä, voimasta ja urheudesta, jolla se meidät elähdytti. Sitten
tulppasimme pullon taas huolellisesti, kietasimme sen huiviin ja
panimme riippumaan, ettei se särkyisi.
Levättyäni tuokion tämän onnellisen löydön jälkeen laskeuduin taas
kajuuttaan ja sain nyt kettingin käsiini, jolloin heti palasin. Sitten
kiinnitin sen jalkaani, sukelsin kolmannen kerran ja pääsin silloin
täysin selville, etten millään ponnistuksillani tässä asemassa voisi
murtaa varastohuoneen ovea auki. Palasin senvuoksi epätoivoissani.
Nyt ei enää näyttänyt olevan mitään toivon sijaa ja toverieni
kasvoista huomasin, että he olivat valmistautuneet menehtymään. Viini
oli ilmeisesti synnyttänyt heissä jonkinlaista hourupäisyyttä, jonka
minä ehkä sukeltamalla olin välttänyt. He puhelivat sekavasti
asioista, joilla ei ollut mitään yhteyttä tilamme kanssa; Peters
kyseli minulta ehtimiseen Nantucketin oloja. Augustuksenkin muistan
lähestyneen minua totisen näköisenä ja pyytäneen lainaamaan
taskukampaa, hänen hiuksensa kun olivat täynnä suomuksia ja hän tahtoi
puhdistaa päänsä ennen maihin tuloamme. Parker näytti olevan hieman
tolkussaan ja kehotti minua sukeltamaan umpimähkään kajuuttaan ja
tuomaan ylös mitä hyvänsä käsiini osuisi. Suostuin tähän, ja ensi
yrityksellä, oltuani sukelluksissa kokonaisen minuutin, toin pienen
nahkakirstun, joka oli kuulunut kapteeni Barnardille. Avasimme sen
heikossa toivossa, että se sisältäisi jotain syötävää tai juotavaa.
Emme kuitenkaan löytäneet mitään muuta kuin partaveitsilaatikon ja
kaksi palttinapaitaa. Nyt sukelsin uudestaan, mutta palasin tyhjin
toimin. Tullessani pinnalle kuulin sälähdyksen kannelta, ja ylös
päästyäni näin toverieni kiittämättömästi käyttäneen hyväkseen
poissaoloani ja juoneen viinin tähteen, pudottaen pullon. Nuhtelin
heitä sydämettömästä menettelystään, jolloin Augustus puhkesi itkuun.
Toiset koettivat lyödä asian leikiksi, mutta en ikinä enää toivo
näkeväni sellaista naurua: kasvojen irveet olivat kerrassaan
pelottavat. Tosiaankin näkyi, että kiihotusaine oli tyhjässä vatsassa
vaikuttanut äkkiä ja ankarasti ja että he olivat kaikki tavattoman
päihdyksissä. Suurella vaivalla sain heidät houkutelluksi paneutumaan
pitkäkseen, jolloin he pian vaipuivat raskaaseen uneen, jota kovat
kuorsaukset säestivät.
Se kalvava nälkä, jota nyt kärsin, oli miltei sietämätön ja tunsin
voivani tehdä mitä hyvänsä sen tyydyttämiseksi. Leikkasin veitselläni
pienen kappaleen nahkakirstusta ja koetin sitä syödä mutta huomasin
aivan mahdottomaksi niellä ainoatakaan palaa, vaikka kuvittelin
saavani hiukan lievitystä kärsimyksilleni pureksimalla pieniä palasia
ja sitten sylkemällä ne suustani. Yön tullen toverini heräsivät
sanomattomassa heikkouden ja kauhun tilassa, jonka viini höyryjensä
haihduttua oli aiheuttanut. He tärisivät kuin kovassa horkassa ja
huutelivat surkeasti vettä.
En ollut vielä kokonaan heittänyt toivoani saada jotain kannen alta,
mutta tätä yritystä ei voinut ajatellakaan, ennenkuin jollakulla olisi
kyllin tarmoa avustaa minua ja pidellä köydestä alhaalla ollessani.
Parker näytti olevan hieman enemmän tajussaan kuin toiset ja koetin
kaikilla keksimilläni keinoilla häntä elvyttää. Arvellen, että
sukellus meriveteen vaikuttaisi hyvää, sidoin salaa köyden hänen
ympärilleen, talutin hänet kajuutanportaille -- hänen pysyessään koko
ajan ihan toimettomana -- sysäsin hänet veteen ja vedin heti
takaisin. Sain olla mielissäni kokeen tehtyäni, sillä hän näkyi
suuresti elpyneen ja voimistuneen ja ylös päästyään kysyi minulta ihan
järkevästi, miksi minä olin pidellyt häntä niin kovakouraisesti.
Selitettyäni tarkoitukseni hän lausui minulle kiitollisuutensa, sanoen
voivansa paljoa paremmin nyt sukelluksen jälkeen. Sitten päätimme
parannella Augustusta ja Petersiä samalla tavalla ja teimmekin sen
heti, jolloin säikähdys oli molemmille suureksi hyödyksi.
Kun huomasin taas voivani uskoa tovereilleni köyden pitelemisen,
sukelsin jälleen kolme neljä kertaa kajuuttaan, vaikka nyt oli jo
aivan pimeä ja pohjoisesta käyvät vienot, mutta pitkät mainingit
hieman liikuttelivat hylkyä. Näillä yrityksilläni onnistuin tuomaan
kaksi tuppiveistä, tyhjän kolmen gallonin savipullon ja villapeiton,
mutta en mitään, mikä olisi kelvannut meille ruuaksi. Nämä tavarat
saatuani ponnistelin yhä edelleen, kunnes olin ihan uuvuksissa, mutta
en löytänyt sen enempää. Yön kuluessa Parker ja Peters puuhailivat
vuorotellen samalla tavalla, mutta kun emme mitään tavanneet,
luovuimme koko yrityksestä epätoivoissamme, päätellen turhaan
kuluttavamme voimiamme.