(Puhelimessa hotellista toiseen)
Halloo, onko se hotel Francessa?
-- -- --
-- Olisiko mahdollisuus saada puhutella edeskäypä herra Aksel
Lundqvistia?
-- -- --
-- Jahaa, se on Lundqvist kuin puhuu. Tämä on hotel Iriksestä kuin
puhutaan. Minä olen Hilda Husso, muistaako Lundqvist vielä?
-- Olin Ekbomin maatsalongissa siivoojattarena silloin kun poika
syntyi, jos Lundqvist muistaa?
-- -- --
-- Halloo, kuinka, en kuullut?
-- -- --
-- Ei, ei täällä ole ketään nyt. Ei Lundqvistin tarvitse pelätä, että
joku kuulisi, puhuu vain vapaasti.
-- -- --
-- Kiitos, poika voi hyvin. On ollut maalla nämä vuodet. Isänsä
näköinenkin oli, kun pari vuotta sitten kävin sitä katsomassa. Ihan oli
kuin Lundqvist, se minua enimmin ilahdutti.
-- -- --
-- Ei, ei mitään, en minä eläkettä sille enää.
-- -- --
-- Antoihan Lundqvist silloin sen kaksisataa. Moni ei olisi antanut
sitäkään. Kiitos vain vieläkin. Se oli kylliksi. Ei, ei toki enää.
-- -- --
-- Kiitos kysymästä. Hyvin itsekin olen voinut. Kuusi vuottahan siitä
on. Luojan kiitos, olen sattunut hyviin paikkoihin. Laivassa olen ollut
siivoojattarena ja sitten hotellissa Viipurissa ja Pietarissa.
-- -- --
-- Ei, ei pojasta ole ollut minulle mitään haittaa. Suotta silloin
poliisillakin Lundqvistia pelottelin, mitä poliisi olisi siihen muka
voinut. Sitä on yksinkertainen ja lapsellinen, kun on kokematon.
Lundqvist ei muistele sitä pahalla.
-- -- --
-- Ei, ei se Lundqvistin syy ollut. Ja onpahan syy sitten! Ei syy eikä
mikään. Sattuuhan sitä, sehän on kokemattomuutta vain ja viattomuutta.
Ja kuten sanoin, ei pojasta ole haittaa. Tottahan se ihmiseksi kasvaa
ja ihmisenä kuolee, kuten muutkin, minkälaisena, se on hänen asiansa,
ei meidän.
-- -- --
-- Tietenkin sen elanto vielä vähän maksaa, vaan ei se tunnu,
kun ansaitsee kuten minäkin eikä lapsia ole muita kuin tämä yksi
Lundqvistin kanssa.
-- -- --
-- Kiitos siitä, että Lundqvist haluaisi nähdä poikaa. Saahan
Lundqvist, jos todella tahtoo, vaikka onhan se tarpeetonta. Minä kun
muuten tulin asioita järjestämään tänne, niin pistäydyin sitä samalla
katsomassa.
-- -- --
-- Käymäsiltään käymässä. Heitän nyt palvelukseni.
-- -- --
-- Ettäkö sulhasia? Se Lundqvist, se on entinen. Mutta tavallaan se on
tottakin, sitä ihmiselämässä sattuu jos jotakin.
-- -- --
-- Tarkoitan, sattuu sellainenkin hullu, joka naida tahtoo.
-- -- --
-- Niin arvelin. Arvelin ottaa miehen, kun on sopiva. On asioita, jotka
puhuvat sen puolesta. Jalat ja vanhuus.
-- -- --
-- Ystävällinen, kuten aina. Ei sievä enää. Näkisipä Lundqvist, ei
sieväksi enää sanoisi. Sitä muuttuu ihminen.
-- -- --
-- Ruotsin puolelta on. Kauppias se on, Eriksson nimeltään. Sinne
ajattelin mennä.
-- -- --
-- Poikako? Tänne jää poika. Mitä minä sillä siellä. Kun lapsi kasvaa,
mitä se enää vanhemmalla sitten? Se on vain haitaksi sille. Mitä
Lundqvist itse ajattelee?
-- -- --
-- Ei Lundqvist pelkää, en minä häntä Lundqvistin vastuksiksi toki.
Jääköön samaan paikkaan, maksan sinne eläkkeen.
-- -- --
-- Ei, Eriksson ei pojasta mitään tiedä. Mahtaisiko tuo tuosta paheta?
En usko. Vaan mitäpä se häneen kuuluu.
-- -- --
-- Ei Lundqvist vain mitenkään ajattele, että Lundqvistia tahdon
rasittaa. Ei, sehän olisi siivotonta. Vaan onhan poika tavallaan
Lundqvistinkin, ajattelin. Ja ajattelin siksi, että jos Lundqvist olisi
niin hyvä ja sen verran huolestaisi, että kun poika tulee siihen ikään,
että juoksupojaksi kelpaa, niin Lundqvist toimittaisi hänet johonkin
hotelliin.
-- -- --
-- En tietysti erityisiä vaatimuksia aseta, että muka hotelliin. Vaan
onhan sekin hyvä ala. Ala kuin ala, kunhan ihmisenä pysyy, toimeen
tulee ja on tyytyväinen. Ja sehän taas riippuu luonteen laadusta, ei
muusta, ajattelen.
-- -- --
-- Ei Lundqvist. Huolehdin itse pojasta siksi. Tottahan rahoja siksi
saan. Siitä pidän huolen. Ja onhan minulla säästöjäkin.
-- -- --
-- Ei paljon. Tuleehan niitä kuuteentuhanteen.
-- -- --
-- Niin on kertynyt.
-- -- --
-- Hee. Rikkautta jos rakkauttakin.
-- -- --
-- Ha-ha-haa. Hyvä ammatti. Tuottaahan se siivouskin yksinään, ja
sitten lahjarahat ulkoa, Lundqvist tietää.
-- -- --
-- Ha-ha-haa, ei ollenkaan, ei ainoatakaan rikasta rakastajaa.
-- -- --
-- Ei, ei, Lundqvist laskee leikkiä. En minä ole vielä kenenkään
antanut itselleni hölynpölyä rakkauksista ja muista puhua -- mitä
aikoinaan lienee Lundqvist puhunut, ei muut.
-- -- --
-- Ettäkö minä siveydessä? Ha-ha-haa, mitä se Lundqvist nyt. Tietysti
tavallaan siveydessä, aivan kuinka ottaa.
-- -- --
-- Tietysti nimityksiä kaikki. Ha-haa-haa, kokemattomat ihmiset kun
pääsevät asioita nimittelemään ja nimityksiä kaavailemaan, niin siinä
se. Järkevät ihmiset, mitä ne nimityksistä.
-- -- --
-- Mies on varakas, siinä koko rakkaus. Ja sanon suoraan, pelkään,
ettei toista tarjousta tule. On ikää jo minullakin. Ja vakituinen mies
on vakituinen.
-- -- --
-- Ei miehessä mitään erityisiä etuisuuksia, mitä sitä vielä
etuisuuksia! Ei se ole liian viisaskaan. Se on hyvä minusta. Varoja
on eikä sukulaisia, siis sopivasti sekin. Tämä kauppa, minkä teen, on
kaikin puolin edullinen. Sain myötäjäisiksi etukäteen viidentuhannen
pankkikirjan, tietääkö Lundqvist.
-- -- --
-- On tarpeeksi rahoja. Nämä viisituhatta säästän pahan sattuman
varalle, vaan ne kuusi tuhatta, ne ovat liikaa.
-- -- --
-- Ei, ei pojalle. Mutta jos Lundqvist tahtoo pitää ne, se on toista.
-- -- --
-- Ei, ei pojalle. Rahat olisivat vahingoksi hänelle. Onnellisinta
on, kun ihminen itse ansaitsee pienestä elatuksensa. Sitten on vähään
tyytyväinen ja osaa iloita. Ponnistus on paras ihmiselle. Siksi ei
rahoja pojalle. Mutta Lundqvist on hyvä ja käyttää ne itse, miten vain
parhaaksi näkee.
-- -- --
-- Niin minäkin. Miksi me kaksi vanhaa tuttavaa, joilla on ollut
hauskoja hetkiä, emme voisi olla suoria keskenämme ja puhtaasti
ajatusta ulos sanoa. En kiellä, ettei Lundqvist olisi miellyttänyt
minua enemmän kuin kukaan muu sivukulkija, ja onhan niitä
sivukulkijoita sattunut jos jonkinlaisia. Ja siksipä ajattelinkin, että
Lundqvist ottaisi ne.
-- -- --
-- Rakas Lundqvist, ei estelemistä enää. Se on nyt minun, vanhan
hupakon päähänpistoja? Sillä mitäs minä sinne vieraalle miehelle
pienistä säästöistäni viemään. Ei Lundqvist saa olla turhan arka,
Lundqvist, joka on niin rohkea, ha-ha-haa -- veijari ihan naistenkin
suhteen.
-- -- --
-- Ei, ei. Lundqvist puhuu taas piloillaan. Ei meistä enää, eikä
minusta enää. Minä tiedän Lundqvistin ma'un. Minä olen vanha ja kohta
ryppyinen. Ja Lundqvisthan pitää niin tuoreista ja raikkaista.
-- -- --
-- Ei. Lundqvist, pila pois. Ennen oli toista. Kuinka se Lundqvist oli
iloinen. Herrjestas, miten se osasikin.
-- -- --
-- Ha-ha-haa -- tavataan vain, niin jätän pankkikirjankin.
-- -- --
-- Ha-ha-haa. Se on leikkisä, kuten aina. Vietetään vain juhlat, ei
minulla mitään sitä vastaan taas.
-- -- --
-- Minua ikävä? Ei ollenkaan, tiedän sen.
-- -- --
-- Ha-ha-haa -- Se Lundqvist, kymmenille se Lundqvist niin sanoo, vaan
ei haittaa --
-- -- --
-- Kyllä tulen, aamupuoleen yötä, kun Lundqvist on vapaa. Näkemiin
sitten!
-- -- --
Ha-haa-haa, en suostu!