Moskova puistokaupunkina on kaikkein edullisin nähdä keskikesällä.
Se on vanha, "hyvin vanha" sanovat perinnäistiedot siitä. Näköjään nyt
kuluvan tuhatluvun alkuvuosina — mahdollisesti sitä ennen — asettui
tarun mukaan erakko Bukalijer nimeltään nykyisen Kremlin paikalle.
Moskovan varsinaisena perustajana ehkä voitane pitää ruhtinas Jurij
Wladimirowitsch _Dolgoruki,_ joka, asuen Wladimirin läänissä, teki
matkoja laajojen metsästysmaittensa äärille, mielistyi seutuun, asettui
nykyisen Kremlin paikalle, ryhtyi rakentamaan sitä ja eroitti sen
muurilla.
Moskova, kuten sanottu, on puutarhakaupunki sen sanan varsinaisessa
merkityksessä. Talot ovat pääasiassa yksikerroksisia — lukuunottamatta
uudempia kaupunginosia — ja lehtevien puistojen ympäröimiä. Varsinaiset
kauppakadut ja kauppakorttelit sitävastoin ovat uusaikaisia. Semmoisia
ovat m.m. "Kiinalaiseksi kaupunginosaksi" sanottu Kremlin vierellä,
missä sijaitsee suurimmat liikepalatsit ja kauppahallit ja mikä myöskin
on muurilla ympäröity. Moskova muuten on koko Venäjän sisämaan kaupan
suurin keskus.
Lukijan suosiollisella luvalla katsastamme hätäisesti Moskovan eräitä
merkillisyyksiä, mutta saadaksemme ensin yleissilmäyksen kaupungista,
nousemme n.s. _"Iivanan torniin"_ Kremlissä.
Kreml on kaupungin keskipisteessä, valtavalla lukuisia vuosisatoja
vanhalla muurilla ympäröity. Pääsy sinne oli hyvin rajoitettu, eikä
ihmekään, sillä siellä asui useampien vihaama "hallitsija", kuin
milloinkaan on ollut olemassa, asui kuten ne 34 hallitsijapolvea
Venäjän valtakunnan perustamisesta alkaen ovat Kremlissä hallinneet
ennen häntä.
Iivanan tornista avautuu valtavan suuremmoinen näköala ympäriinsä,
sillä Kreml itse sijaitsee kaupungin keskukseen kohoavalla ylängöllä
suuren suunnattoman horisontin keskipisteenä. Ajatelkoon lukija
jättiläisharppia, jonka toinen kärki on pistetty Kremlin torille
ja toinen 12.5 km etäisyydellä piirtää ympyrän, minkä läpimitta on
25 km ja minkä sisälle kuuluu kaupungin varsinainen alue. Se onkin
pinta-alansa laajuuteen nähden maailman kaupungeista toinen. Lontoo on
ensi sijalla.
Mitä näkeekään katsoja tuolla suunnattomalla tasangolla, jonka säde
on 12.5 km joka suunnalle? Jättiläismäisen puistokylän! Valkeat
rakennukset pilkottelevat tuuheiden puistojen vihreästä lehvästöstä.
467 kirkon kultakupoolit kimaltelevat juhannusajan tulvehtivassa
auringossa, joka paahtaa vallan sietämättömällä kuumuudella,
saaden ilman liikehtimään kaupungin päällä kuin vellovan veden.
Selväpiirteisyys häviää reunoille käsin. Valkeat talot, kirkot ja
puistot sulautuvat yhtenäiseksi kuvioksi, mistä tehtaitten savutorvet
siellä täällä selväpiirteisemmin pistäytyvät esiin. Hopeanhohteisena
kiertelee tuolla Moskovan joki laajoissa mielivaltaisissa koukeroissa
kuin jättiläiskäärme, ulottuen vallan Kremlin muurin vierustalle,
etääntyen siitä ja häviten lopulta näköpiirin ulkopuolelle.
Ajatelkaamme vielä jättiläisharppimme toinen kärki vedetyksi tuonne
näköpiirin äärimmäiselle rajalle, missä taivas ja maa hienona
sinertävänä viivana yhtyvät. Voisimme sanoa ympyrämme säteen nyt
tekevän 120 km ja siten piirtämämme ympyrän läpimitan olevan 240
km. Se on vaan pienoinen läiskä n.s. Itä-Euroopan suunnattomasta
tasangosta, joka muodostaa eurooppalaisen Venäjän ja minkä läpimitta on
kymmenkertainen äskeisestä määrästä, s.o. noin 2,400 kilometriä.
Laskeudumme alas. Torni on 93.5 m korkea, mistä kullatun ristin osalle
tulee noin 17 m. Samaisen ristin kanssa kerrottiin aikoinaan vedetyksi
Napoleonia huulesta, nim. sotaretkellä 1812. Hänelle kerrottiin sen
olevan puhdasta kultaa. Risti otettiin alas. Ilmoitus olikin väärä ja
ilmoittaja pääsi hengestään.
Tornissa, mikä on rakennettu v. 1600, on eri kerroksissa yhteensä 33
kelloa, pienentyen kellojen koko yhä kerros kerrokselta alhaalta ylös
päin. Suurin painaa 4,000 puutaa (65,520 kg).
Tornin juurella seisoo jalustalla kirkonkello, mikä on maailman suurin,
painaen 12,324 puutaa (198,000 kg). Ympärysmitta on 21 m, läpimitta 7
m, sisältäen kellomalmi lähes sata puutaa hopeata ja viidettä puutaa
kultaa.
"Tuossa on hallitsijain palatsi", sanoo opas, "tuossa asuu Lenin,
tuossa Aleksanteri II:n patsas suomalaisesta punaisesta graniitista.
Kuvan kasvot nyt vaan ovat mustalla vaatteella verhotut, sillä
itsevaltiaan symbooli on nyt 'kuollut' Venäjällä. Tuossa Uspenskin
katedraali joka on rakennettu v. 1326 ja mistä Napoleon sotaretkellään
1812 riisti ja vei mukanaan hopeata 5,223 kg ja kultaa 300 kg.
Tuossa Pokrowskin katedraali, Iivana Julman rakennuttama v. 1554,
tyypillisimpiä slaavilaisia kirkkoja, jonka arkkitehdin Iivana Julma
hirtätti, kun hän kysyttäessä sanoi toisenkin semmoisen kirkon
kykenevänsä rakennuttamaan. Tuossa Kristus-Vapahtajan kirkko, minkä
rakentamiseen on käytetty 40 milj. tiiliä, 10,000 ihmisen työvoimalla,
tullen maksamaan 15 milj. ruplaa. Kupooliin on käytetty puhdasta kultaa
422 kg."
_Varpusvuorella_, minne pääsemme raitiovaunussa ja mikä sijaitsee
kaupungin lounaisella laidalla, avautuu valtava näköala yli kaupungin.
Näkö-alaa voi vahvistaa vielä vuorella sijaitsevan ravintolan
terassilla olevalla isolla kaukoputkella. Poikkeamme sinne lehtevään
varjostoon virkistymään paahtavan keskipäivän helteeltä. Tällä
vuorella Napoleon katseli Moskovan paloa alun toista sataa vuotta
sitten. Virvokkeita nautittuamme ja virkistyttyämme laskeudumme
jyrkkää jättiläiskokoisia lehtipuita kasvavaa rinnettä alas Moskovan
joelle. Uimme siinä. Soudatamme itsemme ylitse ja pistäydymme Moskovan
uudessa Tyttöluostarissa, mikä on suuremmoisen valtava muurilla
erotettu alue kirkkoja ja kappeleja. Oma yhteiskuntansa semmoisenaan.
Suoritetaan juuri puolipäivän messua. Kymmenittäin mustaan kaapuun
puettuja naikkosia rientää messuun ylettömästi kullalla, hopealla ja
erivärisillä mosaikeilla koristettuun kappelikirkkoon. Venäjän kansa on
antanut kirkoille ja luostareille kultansa, kalleutensa ja — sielunsa.
Elähtäneitä naisia ne nunnat suurimmaksi osaksi ovat. Vilahtaa
siinä ohi toki nuorempikin, jonka silmät mustan huupan reunasta
säteilee tulta, nuoruutta ja elämänhalua. Sorea vartalo, esteettiset
kasvot... siis kylliksi edellytyksiä maailmannaisen aistillisen elämän
viettämiselle.
Kuuluuhan asiaan, että tämmöisellä miljoonakaupungilla (Moskovan
asukasluku oli tällöin puolen kolmatta miljoonaa) on tivolinsa
= kansanpuistonsa. Se sijaitsee kaupungin pohjoisella tai
pohjoiskoillisella laitamalla. Puiston leveys on 3 km, pituus vähän
enemmän. Kävelen siinä sangen lämpöisenä yhä hämärtyvänä yönä. Lämpö
mikä päivällä oli 35° varjossa, on nyt vielä puolenyön korvilla 20°
C. Etelän kasvullisuus lyö leimansa puistoon: lehmukset, tammet,
vaahterat, lehtikuuset ja saarnit esiintyvät vallan määräävinä.
Pohjolan tyypilliset hongat ovat rauhoitettuina saaneet kasvaa perin
suuriksi ja komeiksi, eräskin jättiläinen oli 120 cm läpimitaten.
Puiston keskuudessa esiintyy yhtä ja toista ajankuluketta. Pari
jättiläiskarusellia pyörii lakkaamatta, useimpia ampumaratoja on
toimessa, panoraamoja, sähköllä käypiä ja muita kiikkuja huvihaluiselle
nuorisolle. Varjoisia käytäviä pitkin kulkee keveäpukuiset ihmisvirrat
ja illan hämärtyessä kisailevat tytöt ja pojat suojaavissa
lehvistöissä. Ulkoilmateaatterissa suoritetaan ensiluokkaista
ohjelmaa: Naislaulaja esiintyy pianon säestyksellä. Viulusoolo on
vallan ensiluokkaisen arvokas. Soololaulu samoin. Sitten soitetaan
helistimellä ja yleisö lähtee juoksujalkaa suurelle suunnattomalle
asfalttipohjaiselle areenalle tanssimaan torviorkesterin säestyksellä:
Enimmäkseen tyypillisiä venäläistansseja. Valssiakin sentään ja muita
eurooppalaisia tansseja seuraa. Virvokkeista ei ole puutetta, mutta ei
myöskään niiden käyttäjistä.
Aamu sarastelee jo Uraalin seuduilta käsin. Suurkaupungin melu on
hiljentymässä ja vaaleahko yö, jossa on melkoinen annos etelämaan
kuumuutta ja tunnelmaa, on vaihtumaisillaan uudeksi päiväksi.
Moskovassa juhannuksena 1918.