FELLMAN (lähenee Brobergia.) Noo--miksi olet niin totinen?
BROBERG. Kuule, veli--minä tahtoisin lähteä täältä pois mitä pikimmin.
FELLMAN. Sinua harmittaa ukon tyhmyydet?
BROBERG. Niin, ajattele kuinka tukalaan asemaan olen saattanut heidän
tyttärensä tänne tulollani.
FELLMAN. Noo--eikö hän liene siihen tottunut?
BROBERG. Ei, ei! Hän on hienotunteinen, ja kuta hienotunteisempi hän on,
sitä enemmän hän siitä kärsii. Pois minun täytyy lähteä--
FELLMAN. Mutta--sinullahan oli järkiään toiset tuumat?
BROBERG. Jos oli, niin ne raukesivat sikseen.