BROBERG. St! Kuunnellaan soittoa.
(Fanny soittaa.)
ROUVA LINDEMAN (korottaa ääntänsä, kun soitto alkaa.) On minulla ollut
piikoja jos jonkinlaisia, kaksikymmentä vuotta, kun jo olen niitä
pitänyt. Mutta niin kehnoon, kuin tämä nykyinen, en vielä ikinä ole
yhtynyt. Ajatelkaas, että soppa-kastrullinkin niine hyvineen panee pois,
työntää johonkin nurkkaan vaan pesemättä.
ROUVA RANK. Pesemättä?
ROUVA LINDEMAN. Pesemättä niin. Ja kun ensi kerran tarvitaan--ota sieltä
sitten.
ROUVA AHLBOM (yhä kovemmalla äänellä.) Semmoisiksi ne ovat tulleet
nykyajan piiat. Huolimattomiksi ja laiskoiksi, ei ne välitä töistään, ei
mistään. Ja tiedättekö, mikä siihen on syynä?
ROUVA LINDEMAN. Miks'ei sitä tietäisi. Nykyajan harrastukset,
lauluseurat, raittiusseurat ja sen semmoiset. Nehän ne vievät työhalun
palvelijoilta. Huvitella nyt tahtovat kaikki, joka sunnuntai käydään
iltamissa ja viikon varrella ei muuta tehdä kuin niitä ajatellaan.
ROUVA PENTTINEN (yhä kiihkeämmin.) Mutta minäpä en laske meidän Riikkaa,
en iltamiin, enkä mihinkään. Kirkossa hän saa käydä joka toinen pyhä ja
siinä hänelle iloa kylliksi.
ROUVA RANK. Riikka kun on maalta, ei ole vielä oppinut kaupungin piikain
pahoja tapoja. Nämäkö tyytyisivät siihen, että joka toinen pyhä
kirkkoon? Oho? Jokainoa sunnuntai heidän toki pitää päästä ulos, muuten
eivät tule toimeen--
ROUVA AHLBOM. Minusta kaupungin rouvien pitäisi pitää kokous, jossa
yksissä neuvoin tuumaisivat, mihin keinoon on ryhdyttävä palvelusväen
suhteen, millä tavalla heitä olisi pidettävä aisoissa--
ROUVA LINDEMAN. Niin, niin kokous! Se oli hyvä ajatus. Kokous, jossa
päätettäisiin kerrassa kieltää pois lauluseurat ja iltamissa käynnit.
Siihen kun kaikki sitoutuisivat, niin pääsisi kuulemasta tuota:
lasketaanpa siitäkin talosta, ja siitä, ja siitä--(Keskustelu kiihtyy
kiihtymistään, lopulta puhuvat kaikki yhtaikaa.)
RANK (kovalla äänellä). Yksi ääni, ei muuta kuin yksi ääni jokaisella!
Se on oikeus ja kohtuus! Mitä varten kymmenen ääntä? Mitä varten
toisella pitää olla kymmenen kertaa enemmän sananvaltaa kuin toisella?
Millä oikeudella? Minä kysyn: millä oikeudella?
AHLBOM. Milläkö oikeudella? Eivätkö he maksa sata kertaa enemmän veroja?
Eivätkö he ole nerokkaampia, älykkäämpiä? Eivätkö he ymmärrä yleisiä
asioita paremmin?
RANK. Mitä ymmärtävät? Omaa etuaan he ymmärtävät, ei muuta. Kansan
tarpeista eivät tiedä hölyn pölyä. Eivätkä välitä--
AHLBOM. Enemmän aina kuin mitä kansa välittää porvarillisten tarpeista.
Edut meiltä kyllä otetaan pois, mutta otetaanko rasituksia? Otetaanko
veroja?
PENTTINEN. Eikös mitä! Niitä vaan lisätään. Ja senvuoksi on
kaksikymmentä viisi ääntä pysytettävä. Parempi, jos saataisiin
kohotetuksi.
AHLBOM. Kaksikymmentä viisi ääntä vähintään--(Fanny taukoaa soittamasta,
samassa herkiävät kaikki puhumasta, yleinen hiljaisuus.)
ROUVA LINDEMAN (ei ehdi hiljentää ääntänsä, kun soitto taukoaa ja kaikki
muut ovat herenneet puhumasta.) Niin, minä sanon sen, piiat pysykööt
piikoina, elköötkä pyrkikö oikeiden ihmisten vertaisiksi--(hämmästyy
omaa kiljuvaa ääntänsä, ja vaikenee; sävyisästi) kas, joko se herkesi
soittamasta?
ROUVA AHLBOM. Paljon kiitoksia, Fanny! Paljon kiitoksia. Se vaan loppui
niin lyhyeen. (Kaikki kiittävät.)
AHLBOM. Niin, kiitoksia vaan! Mutta emmekö saisi kuulla vähän enemmän?
ROUVA LINDEMAN. Enemmän, enemmän meidän pitää saada kuulla.
ROUVA PENTTINEN. Soita sitä kaunista polkkaa.
ROUVA AHLBOM. Tulehan ensin tänne likemmäksi kumminkin, että kysyn
sinulta jotain. Kuulehan--: joko hän kosasi?
ROUVA LINDEMAN. Niin, joko hän kosasi?
FANNY. Kuka?
ROUVA RANK. Tohtori Broberg tietysti, kukas muu?
ROUVA PENTTINEN. Sitäkö luulette, että hän sanoo. Ei meidän Vannylta
niitä asioita kesken saa tietää--ei oma mammakaan.