ROUVA AHLBOM. Pariisista. Sieltä, josta teidän Bryssel-matto.
ROUVA PENTTINEN (jännitettynä). Ja paljonko maksoi?
ROUVA AHLBOM. Maksoihan se--toista sataa markkaa.
ROUVA PENTTINEN. Voi, voi,--vai toista sataa markkaa! Toista
sataa!--No--mutta mitä se tekee. Voihan sitä säästää jossain muussa.
Eikä se kauppiaan rahoissa paljon tunnu. Pitääpä minunkin käydä
Penttisen kimppuun.
ROUVA RANK. Kelpaahan niiden miekkoisten, joilla on varaa. Mutta ei
siihen kaikkien kukkarot riitä.
ROUVA AHLBOM. Minä vaan en enää ostaisi omasta kaupungista
leninkivaatetta, en vaikka mikä olisi. Tiedättekö, kuinka minulle
kerrankin kävi? Laitatin suomalaisen seuran vuosijuhlaan uuden
leningin paraimmasta ja kalliimmasta villakankaasta, mitä täällä oli
saatavana, ja luulin olevani niin varma siitä, ettei kukaan muu raskisi
semmoista ostaa--mutta elkääpäs huolia! Tulen teaatterihuoneen saliin ja
mitä näen! Siellä istua rehottaa vahtimestari Timosen armo ihka
samanlaisessa leningissä, ja iskee kohta silmänsä minuun niin
tyytyväisen näköisenä, aivan kuin olisi tahtonut sanoa: ähä kutti,
olenko minä sinua huonompi. Voitte arvata, kuinka minua harmitti. En
totisesti saattanut olla koko juhlassa, kuin siunaaman ajan, vaan läksin
kotiin niine hyvineni. Ihan piti itkeä sinä iltana, enkä saanut sitten
unta koko yönä. Ja heti toisena päivänä minä sakset käteeni ja ratkomaan
hametta. En olisi sen koomin pannut sitä päälleni, en vaikka! Täkin
päällisenä se nyt on ja siinä se menettelee. Mutta silloin minä lujasti
päätin, etten kuuna kullan valkeana minä enää täältä leninkivaatetta
osta, ei niin hyvää tule.
ROUVA LINDEMAN. Vai oli Timoskalla samanlainen! Millähän varoilla sekin
poloinen ostaa. Köyhiähän ne ovat, kuin mitähän.
ROUVA PENTTINEN. Velaksi ottaa, ei suinkaan se muuten.
ROUVA AHLBOM. Velkaahan ne semmoiset tekevät joka puotiin. Sitten kun
kiristetään maksua, niin lyödään vanttuut pöytään.
ROUVA PENTTINEN. Kyllä se on ihan hirveätä. Mutta siihen se vie, kun
huonommat ihmiset pyrkivät parempien rinnalle, niinkuin juuri
Timoskakin. Mikä hän luulee olevansa? Yks' vahtimestarin vaimo!
ROUVA AHLBOM. Toisesta toiseen. Missä Fanny on, kun häntä ei ollenkaan
näy?
ROUVA PENTTINEN. Missä se viivytellee. Ja' ska koo hemta.
ROUVA LINDEMAN. »Ja' ska koo hemta.» Sitä on! Ruotsiansa sen vaan pitää
lasketteleman, vaikka sitten kävisi kuinka hullusti.
ROUVA AHLBOM. Tässäkin talossa sitä konkurssia valmistetaan, muistakaa
minun sanoneeni.
ROUVA RANK. No, minähän sitä olen ennustanut aikoja sitten. Ei se
tänlainen rehenteleminen muuta merkitse.
ROUVA LINDEMAN. Ja niin turhamaisiksi kun ne ovat tulleet. Että mattokin
jo tilataan ulkoa. Niinkuin ei heille muka huonompikin kelpaisi.
ROUVA AHLBOM. Mitäs siitä. Ei he kumminkaan osaa järjestää eikä laittaa
huoneitaan niin että ne joltain näyttäisivät. Katsokaapa lystin vuoksi
noita kartiiniakin, millä tavalla ne ovat ylöspantuina? Oletteko
maailmassa vielä mokomaa nähnyt?
ROUVA LINDEMAN. Minä niitä olen ihmetellyt tässä kaiket aikaa. Moukka on
moukka, ja se pistää esille joka paikassa.
ROUVA RANK. Mutta miltähän se eukko näyttää Pariisi-leningissä? Syntyy
sitä siinä katsella, entistä piikaa. Niin, ei ole kovinkaan monta vuotta
siitä kun rouva oli piikana ja herra renkinä. Minä vielä vallan hyvin
muistan ne ajat.
ROUVA LINDEMAN. Muistan tok' minäkin. Makasiinirenkinä oli Penttinen
täällä kauppias Nuutisessa. Mutta sanokaas: millä tavalla ne ovat
päässeet näin hyvään alkuun?
ROUVA AHLBOM. Oikealla tavalla se ei ole tapahtunut, sen nyt tietää.
Oletteko kuullut mitä heistä kerrotaan?
ROUVA RANK. No, mitä, herran nimessä? Antakaas kuulla! (Rouvat
lähenevät toisiaan, rouva Ahlbom supattaa hiljaa toisille, kaikkien päät
mahdollisimman likellä toisiaan.)
RANK (kovalla äänellä). Se olisi suurinta vääryyttä. Kaikilla
kauppiailla pitää olla oikeus väkijuomain myyntiin. Mitä varten se etu
annetaan vain muutamille suurkauppiaille? Sitäkö varten, että rikkaudet
kokoontuisivat yksiin käsiin. Jolla on, sille annetaan. Rikkaita
kohotetaan, köyhiä poljetaan alas.
AHLBOM. Uuden asetuksen pakosta se tapahtuu. Pikkukauppiaat eivät
kumminkaan myy sitä tavaraa niin paljon, että heidän kannattaisi sitä
varten pitää eri puotia.
RANK. Perustettakoon sitten ennemmin yhtiö ja annettakoon voitto
vaivaishoidolle, niin tulee siitä koko kunnalle hyötyä.
LINDEMAN. Niin, sillä tavallahan verot vähenisivät meiltä kaikilta.
PENTTINEN (tarjoo viinaa). Terve, hyvät herrat, terve! Otetaan pienet
ryypyt tässä kahvia odottaessamme.
RANK. Mitäs Penttinen tuumaa asiasta?
PENTTINEN. Niin minäkö? Annettakoon vaan suurkauppiaille ne oikeudet,
sama se. Pikkukauppiaasta, näette, voi tuota pikaa kasvaa suurkauppias,
ja silloin hän pääsee nauttimaan samoja etuja, eikös niin?
AHLBOM. Jaa, minä katselen asiaa vallan toiselta kannalta. Niin kauvan
kuin nykyinen elinkeinolaki on vallalla, täytyy koettaa sen vaikutuksia
ehkäistä kaikilla mahdollisilla keinoilla.
RANK (yhä kovemmalla äänellä.) Siinäpä se on! Sitä sillä juuri
tarkoitetaan. Minä olen sen aikoja sitten ymmärtänyt. Suurkauppiain
etua se uusi asetus tulee ajamaan, mutta ei raittiutta, niinkuin on
tarkoitettu--