ROUVA LINDEMAN. Olkaa niin hyvä.
ROUVA AHLBOM (pöyhkeässä puvussa, selkä suorana, tulee leveänä sisään).
Kruusaaminen on vanhanaikaista. Olisitte vaan menneet, kun kerran
seisoitte likempänä ovea. En minä sitä olisi paheksinut. (Rouvat Rank ja
Lindeman vielä hetken kursailevat keskenään, kunnes lopulta toinen
työntää toisen väkisen sisään. Kaikki muut tulevat perästä.)
(Rouva Ahlbom katselee kriitillisillä silmillä ympärilleen, pysähtyy
viimein ivallisella hymyllä tarkastelemaan sohvamattoa.)
ROUVA PENTTINEN. Olkaa hyvä ja istukaa sohvaan. Niin--meillä on
semmoinen huono pöydänalusmatto. Penttinen tilasi ulkomailta uuden,
mutta se ei vielä ole ehtinyt tulla.
ROUVA AHLBOM. Vai tilasi ulkomailta? Mistä sitten, jos saan luvan kysyä?
ROUVA PENTTINEN. Mistäs se nyt taas olikaan? Kas, kun olen unohtanut.
ROUVA AHLBOM. Oliko se Berliinistä tai Pariisista?
ROUVA PENTTINEN. Kyllä--kyllä se oli Pariisista.
ROUVA AHLBOM. Sitten hän aivan erehtyi. Eihän Brysseli-mattoja
milloinkaan Pariisista tuoda, Berliinistä ne ovat tilattavat.
ROUVA PENTTINEN. Vai jos hyvinkin lienee tilannut sen Perliinistä, en
minä tullut sitä niin tarkkaan kysyneeksi.
ROUVA AHLBOM. Leningit minä sitä vastaan aina tilaan Pariisista,
valmiiksi neulottuina.
ROUVA LINDEMAN. Valmiiksi neulottuina? Ooho! Kuinka ne osaavatkin?
ROUVA AHLBOM. Miks'eivät osaa, kun laittaa mitan.
ROUVA LINDEMAN. Vaan kumminkin! Ilman koettelematta? Kuinka ne saavat
istumaan?
ROUVA AHLBOM (nousee seisomaan ja näyttelee itseään sekä edestä että
takaa). Sopii katsoa. Tämän minä sieltä sain juuri viime viikolla. Näin
se on edestä--ja näin se on takaa.
ROUVA RANK. Nähkääs! Se on kuin valettu. Selästä varsinkin. Ei täällä
saa noin hyvästi istuvia, ei vaikka mitä maksaisi.
ROUVA LINDEMAN. Niin täällä? Ei puhettakaan. Tuskin Helsingissäkään.
ROUVA RANK. Jospa sentään Helsingissä. Magazin du Nordista?
ROUVA AHLBOM. En usko.