JOHANNES. Mitä sinä kiemurtelet siinä? Uskotko, sano?
ANNA LIISA. Kyllä--mutta päästä minut jo pois, päästä, hyvä Johannes.
JOHANNES. Mihin sinulla on kiire?
ANNA LIISA. Kangasta luomaan. Eihän tule vihkimäleninki valmiiksi tällä
tavoin.
JOHANNES. Niin, vihkimäleninki! Ajatteles, että meillä kolmen viikon
perästä on häät! Kuuletko, kolmen viikon perästä, siihen ei ole
kuukauttakaan enää. Ei, ei, minä en laske sinua pois, ennenkuin kiedot
kätesi kaulaani ja puristat oikein kovasti. Sinä et koskaan minua
hyväile, Anna Liisa, mutta nyt sinun täytyy, ei auta muu.
ANNA LIISA. Johannes--voi, minkälainen sinä olet!
JOHANNES. Niin, niin, käsi kaulaan, et siitä vähemmällä pääse. Ja
toinenkin käsi, noin ikään. Ja purista nyt kovasti--muuten puristan minä
sinua niin että älähdät. Kolmen viikon perästä minä sinut vien omaan
kotiini--uskotko sen!
HUSSO (repäisee oven auki, seisahtuu kynnyksen taakse. Hän on vanha,
tummanverinen nainen huonoissa vaatteissa. Pienen huivirepaleen alta
näkyy paksu, musta, kampaamaton tukka). Voi, surma, sitä rakkautta!
ANNA LIISA (hypähtää säikähtyneenä ylös). Husso!
HUSSO. Niin, Hussohan minä olen.
JOHANNES. Mitä te siellä?
HUSSO. En muuta kuin katselen ja ihmettelen.
JOHANNES. Menkää tiehenne! Teillä ei ole täällä mitään tekemistä.
HUSSO. Mistä sen tiedät?
JOHANNES. No--arvaanhan minä.
HUSSO. Erehdyt.--Minulla on tärkeätä puhuttavaa tälle nuorelle
morsiamelle.
ANNA LIISA. Minulle? Mitä sitten?
HUSSO. Semmoista vaan kahdenkeskistä.
JOHANNES. Voitte heittää toiseen kertaan. Anna Liisalle ei nyt sovellu.
HUSSO. Jospa kuitenkin soveltuisi? Niinkuin sanoin: minulla on tärkeätä
puhuttavaa.
JOHANNES (Anna Liisalle). Ajanko minä hänet ulos?
HUSSO. Minutko ulos?--Ehei!--Vai mitä sanoo siihen Anna Liisa?
JOHANNES. Minä sen teen!
ANNA LIISA. Elä, Johannes, elä. Voinhan ensin kuulla, mitä hänellä on
asiaa.
HUSSO. Siinä kuulit! Jopa minä tuon noin arvasin.
ANNA LIISA. Käykää sisään. Mitä seisotte siellä ovessa?
JOHANNES. Niinpä lähden minä sillä välin puhuttelemaan vanhempiasi.
Mutta laitakin, että tuo akka pian hupenee tiehensä.
HUSSO. Kuinka sanoit?