Kahden tunnin kuluttua hän istuu eläinnäyttelyssä, ensi rivillä, ja
katsoo, miten kesytetyt eläimet isäntänsä käskystä tekevät erilaisia
temppuja. Älykkäät koirat juoksevat, heittävät kuperkeikkaa, tanssivat,
laulavat musiikin säestäminä, ja panevat yhteen sanoja suurista
pahvikirjaimista. Marakatit -- toiset punaisissa hameissa, toiset
sinisissä housuissa -- kulkevat nuoralla ja ratsastavat suurella
villakoiralla. Suunnattomat punaisenruskeat leijonat hyppäävät palavien
vanteiden lävitse. Kömpelö hylje ampuu pistoolilla. Lopuksi tuodaan
esille norsut. Niitä on kolme: yksi suuri, ja kaksi aivan pientä
kääpiötä, mutta kuitenkin paljon suurempikokoisia kuin hevonen. On
ihmeellistä nähdä, miten nämä suunnattomat eläimet, jotka näyttävät
niin kömpelöiltä ja raskailta, tekevät mitä vaikeimpia temppuja, joihin
ei pystyisi edes hyvinkään sukkela ihminen. Erittäinkin kunnostautuu
kaikkein suurin norsu. Se nousee ensiksi takajaloilleen, istuutuu,
nousee päälleen seisomaan, jalat ilmassa, kulkee pitkin puisia pulloja,
kulkee vierivällä tynnyrillä, kääntää kärsällään suuren pahvikirjan
lehtiä, ja istuu vihdoin pöytään, sitoo liinan kaulaansa ja aterioitsee
aivan kuin hyvinkasvatettu poika.
Näytös päättyy. Katsojat hajaantuvat. Nadjan isä lähestyy
eläinnäyttelyn isäntää, paksua saksalaista. Isäntä seisoo lautaisen
väliseinän takana ja pitää suussaan suurta mustaa sikaria.
-- Suokaa anteeksi, -- sanoo Nadjan isä. -- Ettekö voi luovuttaa
norsuanne minulle kotiin joksikin aikaa?
Saksalainen levittää hämmästyneenä silmänsä ja suunsakin selälleen,
niin että sikari putoo maahan. Rykien hän kumartuu, nostaa sikarin,
pistää sen jälleen suuhunsa ja lausuu vasta sitte:
-- Luovuttaa? Norsun? Kotiin? En käsitä teitä.
Saksalaisen silmistä näkyy, että hänkin tahtoo kysyä, eikö Nadjan isän
päätä pakota -- Mutta isä selittää kiireesti mistä on kysymys: hänen
ainoa tyttärensä, Nadja, sairastaa jotain merkillistä tautia, jota
eivät edes tohtoritkaan oikein ymmärrä. Hän on jo kuukauden maannut
vuoteessaan, laihtuu ja heikkenee joka päivä, ei ole huvitettu mistään,
ikävöi ja sammuu hiljakseen. Tohtorit käskevät huvittaa häntä, mutta
hän ei pidä mistään, -- käskevät täyttää kaikki hänen toivomuksensa,
mutta hänellä ei ole mitään toivomuksia. Tänään hänen mielensä teki
nähdä elävän norsun. Olisikohan se mahdotonta?
Ja hän lisää väräjävällä äänellä, tarttuen saksalaista päällystakin
napista:
-- Niin, nähkääs -- Minä tietysti toivon, että tyttöni paranee. Mutta
-- varjelkoon Jumala -- jos hänen tautinsa äkkiä päättyisi huonosti
-- jos tyttö äkkiä kuolisi? -- Ajatelkaahan vain: minua tulee koko
elinikäni vaivaamaan ajatus, etten ole täyttänyt hänen viimeistä,
kaikkein viimeisintä toivomustaan!...
Saksalainen rypistää otsaansa ja kynsii miettiväisenä pikkusormellaan
vasenta kulmakarvaansa. Vihdoin hän kysyy.
-- Hm -- Kuinkas vanha on tyttönne?
-- Seitsemännellä.
-- Hm -- Minun Liisani on myös seitsemännellä. Hm -- Vaan tiedättekö,
se käy teille kalliiksi. Pitää kulettaa norsu yöllä, ja vasta
seuraavana yönä voi tuoda sen takaisin. Päivällä ei voi. Kokoontuu
publikum ja se tulee yksi skandaali -- Minä niinmuodoin kadotan
kokonaisen päivän, ja teidän tulee minulle korvata tappio.
-- Oi, tietysti, tietysti, älkää siitä huolehtiko --
-- Ja sitte: salliiko polisi viedä yksi norsu yhteen taloon?
-- Minä sen järjestän. Kyllä se sallii.
-- Vielä yksi kysymys: salliiko teidän talonisäntä viedä taloonsa yksi
norsu?
-- Kyllä sallii. Minä olen itse tämän talon isäntä.
-- Ahaa! Se on vielä parempi. Ja sitte vielä yksi kysymys: missä
kerroksessa te asutte?
-- Toisessa.
-- Hm -- Se on jo pahempi -- Onko teidän talossanne leveät rappuset,
korkea katto, suuri huone, leveät ovet ja hyvin luja permanto? Sillä
tämä minun Tommy on 3 kyynärää 4 tuumaa korkea, ja 5 1/2 kyynärää
pitkä. Sitäpaitsi se painaa 1800 kiloa.
Nadjan isä miettii hetkisen.
-- Tiedättekö mitä? -- hän sanoo. -- Ajetaan heti meille ja katsotaan
kaikki paikalla. Jos tarvitsee, käsken laajentaa seinä-aukot.
-- Oikein hyvä! -- suostuu eläinnäyttelyn isäntä.
V
Yöllä kuletetaan norsua vieraisille sairaan tytön luo. Valkoiseen
peittoon verhottuna se arvokkaasti astelee keskikatua, nyökyttää
päätään ja käärii vuoroin kärsänsä kokoon, vuoroin ojentaa sen
suoraksi. Sen ympärille on myöhäisestä ajasta huolimatta kerääntynyt
suuri kansanjoukko. Mutta norsu ei kiinnitä siihen huomiota: sehän
näkee joka päivä satoja ihmisiä eläinnäyttelyssä. Vain kerran se hiukan
suutahti.
Joku katupoika juoksi aivan sen jalkojen väliin ja alkoi kujeilla
töllistelijäin huviksi.
Silloin norsu tyvenesti otti kärsällään hatun sen päästä ja heitti sen
läheisen piikkiaidan yli.
Poliisi kulkee väkijoukon keskessä ja kehottaa sitä: -- Hyvät herrat,
tehkää hyvin ja hajaantukaa. Mitä tavatonta te siinä huomaatte?
Ihmettelen! Ikäänkuin ette koskaan olisi nähneet elävää norsua kadulla.
Lähestytään taloa. Porraskäytävässä, samoinkuin pitkin koko tietä, jota
norsun tuli kulkea, aina ruokasaliin saakka, olivat kaikki ovet avatut
selälleen, jota varten oli täytynyt vasaralla avata ovisalvat. Samoin
oli tehty kerran ennenkin, kun taloon tuotiin suurta ihmeitätekevää
pyhäinkuvaa.
Mutta porraskäytävään saavuttaessa norsu pysähtyy itsepäisesti.
-- Pitää antaa sille jotain namusia -- -- saksalainen sanoo. -- Jokin
makea pulla, tai jotain -- Noo -- Tommy! -- Ohoo -- Tommy!...
Nadjan isä juoksee läheiseen leipuripuotiin ja ostaa suuren pyöreän
mantelikakun. Norsu näyttää haluavan niellä sen kokonaisena ja lisäksi
sen ympärillä olevan pahvilaatikonkin, mutta saksalainen antaa sille
vain yhden neljänneksen. Kakku maistuu Tommysta hyvälle, ja se ojentaa
kärsänsä saadakseen toisen palan. Mutta saksalainen on viekkaampi.
Pitäen kädessään namusta, hän nousee ylös portaalta toiselle ja norsu
seuraa häntä pakosta, kärsä suorana ja korvat pystyssä. Porrasten
käänteessä Tommy saa toisen palan.
Sillä lailla kuletettiin se ruokasaliin, josta edeltäpäin oli viety
pois kaikki huonekalut, ja permanto paksusti peitetty oljilla --
Norsun jalka sidotaan permantoon kiinnitettyyn renkaaseen. Sen eteen
pannaan tuoreita porkkanoita, kaalia ja nauriita. Saksalainen asettuu
viereiselle sohvalle. Sammutetaan tulet, ja kaikki panevat maata.