I
Läpikuultava usva leijaili yli Thamesin harmaan pinnan.
Kalastajavenheen ruskeisiin purjeisiin kuvastuvat auringon ensimmäiset
rusottavat säteet, jotka saattavat sairaalan vastapäätä olevan
parlamenttitalon ikkunat rubiineissa kimaltelemaan.
On se varhainen aamuhetki, jolloin osastoissa valmistutaan aamutöihin.
Mutta tänään vallitsee Alexandra-osastolla harvinainen levottomuus, ja
omituisilta tuntuvat ne valmistelut, joita siellä tehdään.
Pöytä nostetaan keskelle lattiaa ja peitetään hienolla, kirjaillulla
pöytäliinalla, "sisar Alexandran" parhaimmalla, ja sille asetetaan
vedellä täytetty hopeamaljakko.
"Onhan se sopivan haaleata, Nurse", kysyy sisar, joka täysin puettuna
kauniiseen tummansiniseen pukuunsa, esiliina ja myssy yllä, itse on
mukana tähän harvinaiseen aikaan päivästä, jolloin tavallisesti vain
yöhoitajattaret ovat osastolla.
Mutta jotakin sangen tavatonta onkin yöllä tapahtunut. Pieni tyttölapsi
on aivan odottamatta ja paljon ennen aikojaan syntynyt maailmaan meidän
osastollamme.
Eihän ollut ihme, jos me kaikki silloin olimme joutuneet hiukan ymmälle
niin harvinaisissa olosuhteissa. Emmekä olisikaan tulleet toimeen,
jollemme olisi kutsuneet sinne sisarta, joka lääkärin kanssa tuli
avuksemme.
Ja nyt tuo pieni olento lepäsi korissa pumpuliin käärittynä ja lämpimät
pullot ympärillään. Olihan hän tullut liian aikaiseen maailmaan, ja nyt
piti hänen saada hätäkaste, sillä ei kukaan voinut tietää, voisiko hän
ensinkään jäädä eloon.
Olimme sisaren kanssa yhdessä tutkineet kastekaavaa ja tiesimme, että
jokainen kastettu ja ehtoolliselle oikeutettu kansalainen saattoi
tarvittaessa toimittaa hätäkasteen. Ja kun oli vaikeata näin varhain
häiritä pappia, päätettiin että sisar suorittaisi kastetoimituksen.
Tarvittiin myös mies- ja naiskummit. "Me merkitsemme tohtori Russellin
kummiksi", sanoi sisar, "ja Nurse M., jonka potilas lapsen äiti on,
tulee tietysti kummitädiksi."
Ja niin alkoi toimitus.
Kori lapsineen lepäsi sylissäni, ja tulimmepa kaikki juhlalliselle
mielelle, kun sisar luki kastesanat ja kostutti pientä päätä maljakon
vedellä sanoen: "Minä kastan sinut Alexandra."
Ja niin tuli naisosaston nuorin potilas otetuksi kristillisen
seurakunnan jäseneksi, ja minä sain yhden päivän ajaksi kummitytön.
Sillä jo samana iltana oli hänen pienen elämänsä liekki sammunut ja hän
eronnut elämästä, jota oli ollut liian hätäinen aloittamaan.