SORMUNEN (seisoo toisella puolella huonetta, tuijottaa Helmiin
hämmästyneenä ja hieroo sitte ikäänkuin unta pois silmistään.)
KARPÉN. Maija kai tuntee tuon herran tuossa?
HELMI. Kyllä, — vähän.
KARPÉN. No, seikka on se, että hän nyt vaatii Maijan maksamaan hänelle
viisikymmentä markkaa hänen nimettömistään, jotka Maija tänään tärveli.
SORMUNEN. Mitäs saakurin ilvettä tämä on?! — Kuulkaapas nyt: tämä on
Helmi, minun oma vaimoni Jänisjärveltä.
KARPÉN. Ha-ha-ha-ha! Kaikkia se juonittelija keksiikin! Meidän Maijan
tahtoo vaimokseen omistaa!
SORMUNEN Kuule, Tuure, eikö ole? Todistahan sinä, että on.
HOLM. Minä olen jäävi, esteellinen. En minä...
SORMUNEN (aikoen syleillä Helmiä; hellällä äänellä.) Milloinkas Sinä,
Helmi...? Helmihän sinä olet? Minun vaimonihan sinä olet? Pikku...?
HELMI (peräytyen.) Hyvä herra!
KARPÉN (estäen Sormusta.) So, so, so, herra Sormunen! Minä pyydän:
jättäkää tuo liika hellyytenne! Ei se sovi naineelle miehelle. Tässä
kaikkien läsnäollessa! Sitä paitsi se ei ollenkaan sovi yhteen sen
asian kanssa, josta tänään kävitte minun luonani neuvottelemassa.
Lisäksi olette nyt itse omalla käytöksellänne selvästi todistaneet
asianne aivan vääräksi joka suhteessa.
SORMUNEN (tarttuen molemmin käsin päähänsä.) Tulenkohan minä hulluksi,
tulenkohan minä hulluksi?!!
HOLM. No, hyvä veli, nyt sitä taidetaan olla ihan umpikujassa?
SORMUNEN (äkäisesti tiuskaisten ja polkien jalkaansa.) Te olette
salaliitossa kaikki minua vastaan. Te teette tahallanne vain kiusaa
minulle vanhalle, naineelle, ristitylle miehelle. Senkin juuttaat,
Helsingin herrat, naiset ja palkolliset! Pois, sanon minä, luotani,
pois, pois! Taikka lyön minä teidät mäsäksi joka sorkan! Kuulitteko,
joka sorkan?!
HERTTA (tulee eteisestä, hedelmäpussi kädessä.) Mikä ihmeen huuto ja
hälinä täällä on? Lakkohan jo on lopussa.
HOLM. Ja pöytä jo katettu.
KARPÉN. Ja vieraat odottavat vain kärsimättöminä päästäksensä pöytään.
HERTTA. Tässä on sitte jälkiruo'aksi hedelmiä. Miinapa näkyy jo
kerinneen tulla takaisin ja valmistaa ruo'an.
KARPÉN. Yhdessä tämän meidän Maijan kanssa.
HERTTA. Vai Helmi Sormusenko se on työtä?
SORMUNEN. He... He... He... Helmi Sormunen?' Kuulitteko, kuulitteko te
nyt, hyvät ihmiset? Nyt se on todistettu, että se on Helmi. Tässä on
nyt todistaja. (Halailee Herttaa.) Minä kiitän sinua, rakas taivaan
enkeli, joka minua pelastamaan tulit. — (Karpénin puoleen.) Kuulitteko
tekin nyt, te maailman mainioin asianajaja? (Aikoo riemuissaan syleillä
Karpéniakin.)