HOLM (avaa eteisen oven ja saattaa Helmin sisään, pannen salin ja
eteisen ovet kiinni.) Vai niin! Näppärä palvelijamme tulee takaisin
karkuretkeltään.
HELMI. Jos herrasväki ottaa minut takaisin?
HOLM. No, olkoon menneeksi! Annetaan anteeksi tämä kerta, lieventävien
asianhaarain vallitessa. Mutta se on ensimmäinen ja viimeinen.
HELMI. Kyllä se on. Kiitoksia tuhannet! Minä koetan nyt tästä lähin
tehdä parastani...
HOLM. Miehesi hyväksi, jonka mieliala nyi jo alkaa kokonaan olla sinun
puolellasi.
HELMI. Onko hän vielä täällä? Kuinka hän jaksaa?
HOLM. Lähetin hänet juuri lepäämään. Jaksaa nähtävästi jo aika hyvin.
Tarjosin hänelle tässä aamiaistähteitä ja hän söi hyvänlaisella
ruokahalulla. Kaikki johtui vain ärtyneestä mielentilasta, jonka nälkä
hyvään ruokaan tottuneessa vatsassa oli synnyttänyt. Toivon, että hän
herättyään avosylin on valmis vastaanottamaan pikku rouvansa, jos vain
sen syli nyt enää on avoin hänelle.
HELMI. Jokos Erkki tänä iltana aikoi matkustaa kotiin?
HOLM. Eipäs se siltä tuntunut. Eikä siitä nyt saa puhetta ollakaan. Kun
kerta on saatu näin kaukaisia vieraita, mutta iäheisiä omaisia, niin
koetetaan viettää ilta yhdessä. Toivotaan, ett'ei sitä enää tarvita
kauan kuivin suin olla.
HELMI. Kiitos, kiitos. Vaan ehdolla, että sallitte minun pitää
huolta aineellisesta puolesta. Se on nyt, sitäpaitsi, suoranainen
velvollisuutenikin rikkomusteni tähden teitä vastaan.
HOLM. Jos nyt niin välttämättä tahdot taitoasi vielä näyttää.
HELMI. Välttämättä. Muuten lähden pois.
HOLM. Joko taaskin?! Vaan vielä ehto minun puoleltani.
HELMI. Ja se on?
HOLM. Että pyydämme Karpénitkin meille.
HELMI. Vallan kernaasti minä siihen suostun.
HOLM. Sitte on kaikki hyvin.