SORMUNEN (nousee sillä välin nopeasti ylös ja käy pöydän ääreen
ahnaasti syömään.)
HOLM (palaa, tuoden biffin ja olutpuolikkaan) Kah, joko sinä...?
SORMUNEN. Minä olen täällä ihan kuin kotonani.
HOLM. Tee niin hyvin. Jatka vain!
SORMUNEN. Jo minua vähän hävettää tämä nälkä.
HOLM. Tee puhdasta vain, veliseni, noista leikkeleistä!
SORMUNEN. Mistäs sinä oikeastaan olet nämä saanut, kun ei sinulla
aamulla käydessäni ollut tarjota?
HOLM. Taivaasta tipahti ja vähän olen itsekin hankkinut.
SORMUNEN (rähähtää nauruun.) Ha-ha-ha-ha! — En minä tavallisesti syö
kotonakaan näin paljoa.
HOLM. Jaksat kai kuitenkin vielä tuon pienen biffin poskeesi pistää?
SORMUNEN. Koetetaan. Eiköhän se painu.
HOLM (kaataa hänelle olutta.) No? Maistuuko se?
SORMUNEN. Oikein mainiolta! Niin on pehmeä! Ja niin hyvin paistettu!
Ihankuin meidän mamman oma laittama.
HOLM. Vai niin! Vai osaa sekin niin hyviä paistaa?!
SORMUNEN (juoden olutta.) No, morjens! Olkoon onneksi!
HOLM. Samoin sinulle. Ja Helmin malja myös!