Edelliset. Soturi (rientäen esiin).
SOTURI.
Mä tänne juoksin, mua seuraa vihamies.
Nyt joudu, kuningas, sun valtaas uhataan.
LEIOKRITOS.
Vai uhataan! Ei koske minuun uhkaus.
SOTURI.
Mua usko, ihmettele sodan menoa,
Miten se syystä vähästä voi vaihtua.
Näit voittomme, se näkyi meille varmaks jo.
Me sotureille ilmoitimme käskysi
Rauhasta, armosta ja laupeudesta,
Ett' oli miekkas surmannut Eurysakeen.
Hän silloin, jonka me Leonteeks luulimme,
Paljasti päänsä, kasvoillaan ja lauseillaan
Valheeksi näytti luulomme. Oi kuningas,
Jos oisit meidät silloin nähnyt! Miekkaa ei,
Ei keihästä nyt kohotettu: hämmästyi
Jokainen kuin ois nähnyt kuolleen nousevan
Ja valittaen ennusti ett' ehkä ois
Isänsä miekan kautta poikas kaatunut.
LEIOKRITOS.
Oi kova totuus!
SOTURI.
Kuningas, pois joukko läks
Uhalla lausuin sotaan tullehensa vaan
Leonteen edestä ja hänen valtansa.
LEIOKRITOS.
Niin samoin kuin myös hänen kurja isänsä.
SOTURI.
Nyt kokoontuneet viholliset ryntäävät
Taas päällemme. Ei auta heitä vastustaa.
He tulee, kuule, joudu, itses pelasta!