Edelliset. Eurysakes. Eubulos. Hyllos. Sotajoukkoa.
EUBULOS.
Mä miehen nään.
HYLLOS.
Hän on se, tänne, kuningas!
EURYSAKES (kohottaen miekkansa Leiokritoa kohtaan).
Sua etsin. Kuole! täm' on kosto jumalten!
LEIOKRITOS (lyöden miekan hänen kädestään).
Pois, nuorukainen! älä koske kuololle
Vihittyä, hän kaatuu kautta valtojen
Ylhäisempien, mut ei sinun kauttasi.
Kas verta kärjellä tään kalvan kirkkahan,
Se vuotaa sydämmestäin, sinne pyrkii taas.
Sä pidä, jonka luulet kalliiks, valtikka
Ja nimi kuninkaan: kuin ne, niin tyhjät ei,
Mut rauhaisemmat ovat haamut tuonelan.
Elolle kavalalle lausun: hyvästi!
(Lävistää itsensä miekallaan ja kuolee).
EURYSAKES.
Oi äiti! Voitin, riemuitse, nyt hallitsen.
TEKMESSA.
Ilosi ylpeä nyt ensin hillitse.
Velvollisuudet voittajan on lempeys
Ja laupeus ja kiitollisuus, muista se.
EURYSAKES.
Ja oikeus, se lisää. Kiitollisuus kai
Siis olkoon työni alku. Sulle kuolleelle,
Lujalle ystävälleni sen omistan,
Sen jumaloita lähinnä oot ansainnut.
Oi jos sä eläisit, jos oisin korottaa
Sinut ma saanut rinnalleni kunniaan
Siks että meitä oisi Salaminissa
Niin palveltu kuin taivaan kaksoistähtiä!
Mut kaaduit, muistossani kohta loistat vaan.
Eubulos, Hyllos, ystäväni, teille nyt
Mä uskon hänen ruumihinsa siksi kun
Mä kuninkaallisella hautapatsaalla
Saan sitä kunnioittaa; saatte palkkanne.
Myös teitä kaikkia, jotk' alttiiks annoitte
Mun edestäni henkenne, mä kiitän myös,
Ja lupaan palkita, enk' ole pettävä,
Vaikk' itsevaltiaan en käytä keinoja.
En ystäväni hyödyks vihollisia
Mä mieli ryöstää, niinkuin hän. Nyt olenko
Kiitollisuuden, laupeuden velkani,
Oi äiti, maksanut?
TEKMESSA.
On maksu alkanut,
Ja hyvä alku ilahuttaa minua.
EURYSAKES.
On vielä velvollisuus mulla tehtävä
Ja viimeisehen ropoon vaatimuksensa
Saa multa oikeus. Kas tänne, kansani!
Näät tuossa verenvuodattajan makaavan
Ja vieressänsä kumppalinsa kaikessa
Vääryydessänsä. Miehet, tulkaa, hilatkaa
Nuo molemmat, tuo valtias ja veikkonsa
Pois Xuthos-vuoren kukkulalle paljaalle.
Ja sinne tullen heiltä vaatteet riistäkää,
Alastomiksi ruumihinsa jättäen,
Ett' taivaan haukat nälissänsä helpommin
Sais vainun heistä, päästäksensä ruoalle.
TEKMESSA.
Mi rietas henki antoi sulle neuvon tuon?
EURYSAKES.
Its' oikeuden jumalatar, Diike juur.
TEKMESSA.
Ei vaadi Diike että noin sä rangaiset
Jaloimman ystäväsi isän rikoksen.
KANSA.
Armahda isää pojan tähden, kuningas.
EURYSAKES.
Saa poika palkkans', isä rangaistuksensa.
TEKMESSA.
Mainitsit Diikeä, hän onko käskenyt
Sua manalaisten oikeutta rikkomaan,
Kun haukoille, et heille, jätät ruumiin tään?
EURYSAKES.
En tiedä kuinka jumaloita loukataan,
Jos haudatta tää haukkain ruoaks jätetään.
TEKMESSA.
On lyhyt lapsen mieli, se kuink' erehtyy!
Ellei lie jumaloiden, kenen kuollut on
Tilinsä päätettyään kanssa ihmisten?
Kas iltapilviä, niilt' ota oppia.
Ne hetken loistaa taivahalla, kohta taas
Ne sätehissä hiljaisissa laskevat
Emonsa poveen, maahan. Käsittänet kai?
Kuin ne, niin nousee tuonelasta jumalten
Lähettämiä haamuja; ne liikkuvat
Valossa päivän hetken ihmisnimellä.
Näät tänään niiden vuorotellen loistavan
Ja vaalenevan, huomenna jo katoovat.
Mut jumalat, ne vaatii jälleen lahjansa,
Ja voi, voi ihmistä, jos sen hän pidättää.
Oi armahani, ällös heitä suututa;
Suo sijaa sydämmeesi varoituksellein,
Ja hauta hälle salli! Vaikka rikkoi hän,
Sä ällös riko!
KANSA.
Seuraa äitis neuvoa,
Ken kieltää haudan kuolleelta, se rangaistaan.
EURYSAKES.
En pelkää tuonen jumaloita, taivahan
Jos kunnioitan tuolla rangaistuksella;
Mut, äiti armas, sua tahdon totella,
Ja sinun tähtes kunnialla haudata
Mun vihamieheni kuin ois hän ystävä.
Ei vihan yötä mieleni voi kärsiä
Kun mieles päivänloiste sitä valaisee,
Sä kirkas, loppumaton lähde sovinnon!
Leiokritolle myös on hauta tehtävä,
Niin vierekkäin saa maata isä poikineen,
Ja maahan kätkettäkööt kaikki kalut myös
Jotk' ovat rakkaat sankareille haudassa,
Nuo sotapuvut miekat, kilvet, kypärät.
Ja sitten taitavasti tehdyn patsahan
Mä nostan haudoille ja heidän nimensä
Ja mainehensa hakkaan patsaan marmoriin.
Mut koska vieras saapuu tähän saareemme
Ja näkee nämä nimet sekä kyselee:
Tuo eikö ollut kuninkaanne vihamies?
Ken rohjennut on nostaa muistopatsaan tuon
Viel' eläessä hallitsijan? Vastataan:
Äl' ihmettele, hyvä vieras, valtaa kaks
Hallitsijata väkevämpää nosti sen:
Rukous äidin ynnä lapsen rakkaus.