Leontes. Hyllos. Kansanjoukkoja.
HYLLOS.
Rhaistes, hän
On paennut kuin säikytetty hirvi, mut
Ei kauas pääse hän.
LÄHESTYVÄ KAKSAJOTJKKO.
Tään, Hyllos, määräsit
Kokouspaikaksi. Miss' on Eurysakes?
HYLLOS.
Leontes, jos sen tiedät, vastaa miss' on hän.
TOINEN KANSAPARVI.
Sä varo Hyllos, jos meit' olet pettänyt!
HYLLOS (Leonteelle).
Sä näitkö hänen, ehkä läks hän kotiini?
LEONTES.
Nyt silmäs nosta vaan, hän tuossa saapuu jo.
HYLLOS.
Kuink' uljas, jalo! kuninkaamme! Katsokaa!
VANHA MIES.
Kas, Aias, Aias! valhetta vaan puhe on
Ett' ois hän kaatunut, kas, vielä elää hän.
TOINEN.
Mi riemu! terve nuoruuteni kuningas!
KOLMAS.
Kas kuinka kaunis, muuttumaton!
NELJÄS.
Jumalat!
Jo tuonen linna lienee täys kun palajaa
Nuo jalot haamut.
JOUKKO NUORUKAISIA.
Ken hän lienee, Aiasko
Vai lie Eurysakes, nyt tappeluhun vaan,
Ja sortajaamme vastaan häntä seuratkaa!
VANHA SOTURI.
Se oikein, nuoret! Valta Salaminissa
On sillä oleva, jok' on sen perijä;
Mut väkivalta kumottava on. Kyll' on
Jo Aias kuollut, sen me vanhat tiedämme';
Olemme surreet häntä Troian kentällä,
Mut vaimon, joka tulee tänne, tunnemme,
Hän on Tekmessa, sama vaikka vanhennut;
Ja nuorukainen hänen rinnallaan -- -- --
TOINEN SOTURI.
Hän on
Isänsä kuva; veikko, muistatko sä kun
Me häntä kiivillämme muinoin kannoimme?
ENSIMMÄINEN SOTURI.
Se Xanthon rannalla ol' iltamalla.
TOINEN SOTURI.
Laps
Hän oli vaan, nyt täyttää mitan isänsä,
Hän on, kuin isä, sankari. Mut varokaa!
Leontes läsn' on, vihollinen ehk' on hän?