LEONTES (Yksin)
Oi valta rautainen,
Sä sallimus, ken käsivartes kääntää voi
Kun tahdot kaataa? Olisko Leiokritos
Tyranni? Ei niin lempeätä sydäntä
Lie Salaminissa. Mut kova sallimus
Kun tahtoo sortaa hänen lastaan, vihaksi
On muuttununna hänen lempeytensä.
Samassa kun tuo nuorukainen rohkea
Sai puheen käymään tulosta Eurysakeen,
Mä tälle oikealle haltiallemme
Isältän' olen rukoillunna armoa.
Vaan turhaan! Ei nyt rukous, ei uhkaus
Vihalla jumalten voi häntä pehmittää.
Hän, ennen aina lempiä, on kova nyt.
Siis arpani on langennut. En muuta voi
Kuin miekkaa vastaan miekan terän asettaa
Ja väkivallan väkivaltaa vastahan,
Ja pantava on vasten sallimusta se,
Jok' ompi sallimusta suuremp', oikeus.
Mut nuoruuteni hilpeä, jää hyvästi!
Nyt voittonani pidän tuonen talvehen
Sun meluavan kukoistukses kätkeä.
Mut tyhjät aatteet pois! Nyt tointa tarvitaan.
Mä eri haaroilta ja eri aseissa
Nään joukon tulvaavan. Kas, tänne näkyvät
He, ukot, miehet, pojat, kaikki rientävän;
Nyt kapina ja sota nousee.