Edelliset. Eurysakes. Tekmessa. Eubulos.
EUBULOS (Leonteelle.)
Kas, aseeton hän onko?
EURYSAKES (Leonteelle).
Jalo nuori mies,
Pelastajani kylmän kuolon kourista,
Sua kiitän; lahjas, henkeni on kallis nyt,
Kun miekka kädessä saan sitä suojella.
KANSA.
Oi terve Aiaan poika, nuori kuningas!
EURYSAKES.
Tuo tervehdys mun sydämmeeni tunkeutuu,
Ma näyttää mielin, kansa, että ansaitsen
Kuninkaananne olla.
KANSA.
Terve, meitä vie
Nyt sortajaamme vastaan!
EURYSAKES.
Nyt, Leontes, nyt
Kun kuulet huudot, vastaa vielä lienenkö
Mä turvaton ja täytynenkö peljätä
Isäsi valtaa?
TEKMESSA.
Poika, ällös ylpeile!
LEONTES.
Oi Salaminin miehet, teihin käännän mä
Puheeni ennen kuin te ette taistelun
Pauhulta kuule ääntäni. Siis huomatkaa.
En huoliani mainitse, en ankaraa
Sydämmen taistelua tänne tullessain
Mun rakkaintani vastaan kapinoitsemaan.
Sen sanon: täytymyksen voima minutkin
Voi murtaa, mut ei oikeasta eroittaa.
Siis työhön käsin koska vielä aika on.
Kas, harvat joukot teitä kokoontunut on
Tään nuoren turvaks, moni aivan aseeton.
Mut ympärillä isäni, Leiokriton,
On suuri joukko, varustettu paremmin,
Jonk' onni riippuu tieten hänen onnestaan.
Jos nyt se tuntee (mikä varmaan tapahtuu)
Aseista Aiaan hänen poikansa, ja siis
Juur hänen, yksin hänen päällens' karkaapi,
Hän turmiotaan kuinka silloin karttaa voi?
Hän äsken henkiin virkistynyt, väsynyt
Viel' ollen, välttämättä kukistuva on.
Ei saa se tapahtua, sotapukunsa
Hän tänään vaihtakohon minun pukuuni
Niin vihollista eksyttäen.
KANSA.
Molemmat
On samaa nuorta näköä, jok' eksyttää.
Se ehkä onnistuu.
LEONTES.
On kypäreissämme
Molempain Kaarilainen silmävarjostin.
Jos päähän syvään painetaan nää varusteet,
Ken meidät eroittaa?
KANSA.
Se neuvo viisas on
Ja jalo myös, siis seuraa sitä, kuningas!
EURYSAKES.
Niin arveletko?
KANSA.
Niin varovaisuus käskee myös.
EURYSAKES.
Lie niin, mut kuulkaa munkin mieltäin. Kuningas
Olenko tunteekseni vaivojansa vaan,
En riemujansa? Tuleeko mun suojella
Maatanne ilman tuota palkkaa ylevää
Ett' ensimmäisnä saan ma vaarat kokea?
Sen suuren palkan omistan; enk' odota
Siks' kunnes voiton neitseellinen kunnia
On toisen lemmitty.
TEKMESSA.
Sä kansa, kuuntele!
Oi hetki suloinen, oi hetki katkera!
Oi äidin riemu, äidin pelko, tuntehet
Mitk' ovat teidän kalttaiset? Mä vapisen
Sun tähtes, laps, mut riemuitsen kun rakastat
Noin vaaran kunniaa. Siis mieltäs noudata,
Ei petä se.
KANSA.
Oi kuningatar, hillitse
Sä hänen rohkeuttaan. Hänen hengestään
Henkemme riippuupi.
TEKMESSA.
Hän Aiaan poika on.
EUBULOS.
Oi kuninkaani, kansan ääntä kuuntele.
Sun jalo isäs usein sitä tiedusti,
Ja jyrkän tahtonsa sen jälkeen taivutti.
Et yksin seiso, et myös yksin laukea;
Sun kanssas seisoo tuhannet ja kaatuvat,
Siis muista myöskin meitä.
EURYSAKES.
Mitä pyydätte
Ja tahdotte? Mun pukuni, niin lausuitte,
Mua vastaan vihollisten joukon yllyttää.
Leonteen päälle heidät saattaisinko siis?
Mun senkö tähden pelasti hän että hän
Hyvästä työstään saisi surman palkakseen?
LEONTES.
Se palkka, kuningas, ois parhain, jonka nyt
Sä voisit antaa. Luuletko sä että on
Minulle elo kuolemata rakkaampi?
Mua velvoittavat käymään suuret jumalat
Isääni vastaan kukatonta polkua.
Kiitollisuutta jos mä hiukan ansaitsen,
Suo mulle tämä keino, jolla yksin vaan
Voin puolustustas parhaimmiten toimittaa:
Tuo sotapukus anna mulle! Suo ett' en
Mä turhaan uhrais uhriani. Kaatuen
Mun kuolla iloisella tuntehella suo.
Ett' aina koin täyttää käskyt jumalain.
Siis anna pukus, kuningas!
TEKMESSA.
Mun poikani,
Näät jalouden!
KANSA.
Kuningatar, taivuta
Nyt hänet tuohon suostumaan, niin totta kuin
Hän toivonee meilt' apua, Me tunnemme
Leonteen voiman, poikas tuntematon on.
EURYSAKES.
Haa, koska hänet voimakkaammaks katsotte,
Hän koetelkoon, etsiköön myös paikan sen
Miss' enin loistaa voi. Ei vaaran tarvitse
Minua etsiä, mä kyllä löydän sen.
Leontes, kilpailkaamme! Kansa, käskyäs
Mä tottelen. Jos olen sulle vieras nyt,
Mun opit tuntemaan. Mut tiedä, kuninkaas
Nyt tottelee, mut aikoo toiste käskeä.