Eubulos. Leontes.
LEONTES.
Oot, vanhus, varomattomasti toiminut,
Kun päästit irti myrskyn, poikas lähetit
Herättämähän nukkuvaista rahvasta
Nyt kapinaan. Ken voi sen enään hillitä,
Sen turmelusta estää? Missä vieras on?
Välehen vastaa. Hän on pelastettava.
EUBULOS.
Mä luotan varmaan sinuun, nuori ruhtinas,
Ja sinulle siis uskon salaisuuteni.
Siis kuule, majassamme kuninkaamme on.
Äitinsä hoidossa hän, suoma jumalten,
On kohta, puhtahana suola-hyyteestä,
Aseissaan, voimissansa tänne tuleva.
LEONTES.
On suuri puhees aseista. Sä hourailet,
Ken hankkisi ne?
HYLLOS.
Minä.
LEONTES.
Turhaan kerskailet!
Voit ehkä sauvan taikka airon katkaistun
Hänelle antaa.
EUBULOS.
Ruhtinas, ei aseitas,
Vaikk' oivalliset, sovi niihin verrata,
Joit' Aias muinoin kantoi.
LEONTES.
Sulla olisko
Ne kalliit aarteet sankarin?
EUBULOS.
Sä odota,
Jos tahdot nähdä ne; jo nuori kuningas
Ehk' ompi puhdistettu, niihin puettu
Ja valmis sua kohtaamaan; mä kiiruhdan
Nyt häntä kutsumaan.
(Menee.)