Rva Prostakoff, Starodum, Pravdin, Mitrofan, Sofia ja Jeremejevna.
RVA PROSTAKOFF (Pravdinille.) Älä syökse minua turmioon! Mitä etua
sulla siitä on? Eikö sitä määräystä voisi jollakin tapaa peruuttaa?
Pannaanko kaikki käskyt toimeen?
PRAVDIN. Minä en riko velvollisuuttani.
RVA PROSTAKOFF. Anna mulle aikaa edes kolme päivää! (Syrjään.) Kyllä
minä vielä näyttäisin...
PRAVDIN. En kolmea tuntiakaan.
STARODUM. Niin juuri, hän voisi kolmessa tunnissa tehdä niin paljon
pahaa, ett'ei koko iässä voisi korjata.
RVA PROSTAKOFF. Mutta kuinkas te itse voisitte ryhtyä hoitamaan
kaikkia pikku asioita?
PRAVDIN. Se on minun asiani.
RVA PROSTAKOFF. Entäs velat? Kuinka te ne suoritatte? Opettajillekaan
ei ole kaikkea maksettu...
PRAVDIN. Opettajille? (Jeremejevnalle.) Täälläkö ne vielä ovat? Tuo ne
tänne!
JEREMEJEVNA. Kai ne ovat täällä. Tuonko ma sen saksalaisenkin?
PRAVDIN. Kutsu kaikki tänne!
(Jeremejevna menee.)
Älkää olko mistään huolissaan, rouva, minä suoritan kaikille.
STARODUM (nähdessään rouva Prostakoffin masentuneena). Saat nähdä,
rouva, että sinun on paljoa parempi olla, kun et enää pääse tekemään
toisille pahaa.
RVA PROSTAKOFF. Kiitos hyvästä neuvosta! Minne minä sitten kelpaan,
kun en omassa kodissani saa hallita mieleni mukaan?