Samat ja Skotinin.
SKOTININ. No, sisko, olipa se mukava temppu... Häh! Mitä tämä on?
Kaikki meidän väki polvillaan!
RVA PROSTAKOFF (polvillaan). Voi, hyvät herrat, katuvaa ei kukaan
rankaise. Syntiä tein! Älkää musertako minua! (Sofialle.) Rakas Sofia,
anna minulle anteeksi, armahda minua (viitaten mieheensä ja poikaansa)
ja noita orpo raukkoja!
SKOTININ. Oletko enää järjilläsi?
PRAVDIN. Suunne kiinni, Skotinin.
RVA PROSTAKOFF. Kyllä Jumala suo sulle onnea rakkaan sulhosi kanssa.
Miksi tahdot henkeäni?
SOFIA (Starodumille). Eno, minä unhotan äskeisen loukkauksen.
RVA PROSTAKOFF (nostaen käsiään Starodumia kohti), Hyvä isä! Anna
sinäkin anteeksi -- enhän minä ole enkeli, vaan ihminen.
STARODUM. Sen kyllä tiedän, ett'ei ihminen voi olla enkeli, vaan ei
tarvitse olla pirukaan.
MILON. Hänen rikoksensa ja katumuksensa ovat yhtä halveksittavia.
PRAVDIN (Starodumille). Teistä riippuu hänen kohtalonsa.
STARODUM. Minä en tahdo kenenkään turmiota. Minä annan hänelle
anteeksi. (Kaikki nousevat polviltaan).
RVA PROSTAKOFF. Annoit anteeksi! Voi sinua, hyvä isä!... Mutta nyt
minä kerrankin opetan ne kaikki piikani ja renkini! Kyllä minä ne
suorin joka ikisen, niin että pehmiävät! Kyllä minä otan selvän, kuka
päästi Sofian irti! Äläppäs -- senkin vietävät lurjukset! Ikipäivinä en
anna anteeksi tätä pilkkaa!
PRAVDIN. Mistä te tahdotte rangaista väkeänne?
RVA PROSTAKOFF. Sepä kysymys! Enkö minä muka enää saa vapaasti
menetellä oman väkeni kanssa?
PRAVDIN. Te siis luulette olevanne oikeutettu tappelemaan ja lyömään,
milloin vaan mieleenne sattuu?
SKOTININ. Eikö sitten aatelismies saa piiskata palvelijaansa, milloin
vaan haluttaa?
PRAVDIN. Milloin haluttaa! Mutta mikä halu se on? Oletpa sinä oikea
Skotinin! (Rva Prostakoffille). Ei, rouva, kukaan ei saa harjoittaa
tiranniutta.
RVA PROSTAKOFF. Vai ei saa! Siis aatelismieskään ei saisi lyödä
palvelijaansa, milloin niin haluaa! No mitä varten meillä on asetus
aatelin vapaudesta...
STARODUM. Kyllä on mestari selittämään asetuksia!
RVA PROSTAKOFF. Ilkkukaa vaan, mutta ihan tällä hetkellä minä ne
pehmitän joka ainoan... (Pyrkii menemään).
PRAVDIN (pysäyttää hänet). Viipykää vielä hetkinen. (Ottaa esille
paperin ja lausuu juhlallisesti Prostakoffille). Hallituksen
nimessä minä käsken teitä nyt heti kokoomaan kaikki palvelijanne
ja talonpoikanne saamaan tietoa tästä määräyksestä, että niiden
väkivaltaisuuksien ja väärinkäytösten tähden, joihin teidän liiallisen
heikkoutenne johdosta teidän vaimonne on itsensä vikapääksi tehnyt,
hallitus tämän kautta käskee minun ottaa holhouksen alaiseksi teidän
talonne ja tiluksenne.
PROSTAKOFF. Nyt on kaikki hukassa!
RVA PROSTAKOFF. Mitä! Uusi hätä! Mistä, mistä syystä? Olenhan minä
emäntä omassa kodissani...
PRAVDIN. Emäntä kyllä, mutta sellainen, jonka luonnotonta häijyyttä ei
voida sietää hyvin järjestetyssä valtiossa. (Prostakoffille). Menkää!
PROSTAKOFF (menee, lyöden kätensä yhteen). Keltäs tämä tulee,
vaimoseni?
RVA PROSTAKOFF (tuskissaan). Voi, voi tätä kurjuutta!
SKOTININ (syrjään). So, so, so! Noin ne pian käyvät minunkin
kimppuuni. Noin sitä voi joka ainoa Skotinin joutua holhotiksi!
Parasta korjata luunsa, kun vielä hyvällä pääsee.
PRAVDIN (Skotininille). Varo sinäkin itseäsi. Olen kuullut, että
kohtelet sikojasi paljoa paremmin kuin palvelijoitasi...
SKOTININ. Korkeasti kunnioitettu herra! Mutta kuinkas minun sydämmeni
voisi kiintyä ihmisiin... Ajatelkaa itse ... ihmiset minulle
viisastelevat, mutta sikain seassa olen itse viisain.
RVA PROSTAKOFF. Kaikki multa menee! Olen aivan hukassa!
SKOTININ (Starodumille). Olin juuri aikeissa tulla kysymään sulta,
kuinka asian laita oikeastaan on ... tuota noin ... onko sillä
oikein sulhanen...
STARODUM (viitaten Miloniin). Tuossa hän on.
SKOTININ. Vai niin! No ei mulla sitte ole mitään tehtävää. Ei siis
muuta kuin valjastan hevoseni ja...
PRAVDIN. Ja mene sitten sikojesi luo. Mutta älä unhota ilmoittaa
kaikille Skotinineille, mikä heitä uhkaa.
SKOTININ. Totta kai minä varoitan ystäviäni. Kyllä minä kerron heille,
että ihmisiä...
PRAVDIN. ... tulee enemmän rakastaa, tai ainakaan...
SKOTININ. No...
PRAVDIN. ... tai ainakaan ei saa niihin koskea.
SKOTININ (mennessään). Ei saa koskea.