Samat, Jeremejevna, Vralman, Kutjeikin ja Tsifirkin.
JEREMEJEVNA (tuoden opettajat Pravdinin luo). Tässä nyt on koko meidän
joukkomme.
VRALMAN (Pravdinille). Teite korkest kunnialine herra on tahto kutsu
minu tykö.
KUTJEIKIN (Pravdinille). Luoksenne minut kutsutitte.
TSIFIRKIN (Pravdinille). Mitä käskette, arvoisa herra?
STARODUM (on Vralmanin tultua tarkastellut häntä). Kas vaan! Sinähän se
oletkin, Vralman!
VRALMAN (tuntee Starodumin). Ai, ai, ai, ai. Se ole te, minu hyve
herra! Te jaksa hyvin, oikein hyvin!
PRAVDIN. Tunnetteko te hänet?
STADORUM. Tottahan toki: hän on kolme vuotta ollut minulla
tallirenkinä. (Kaikki ihmettelevät.)
PRAVDIN. Sepä on oikea opettaja!
STADORUM. Ja sinäkö täällä opettajana, Vralman? Luulin toki, että olet
kunnon mies etkä ryhdy toisten toimiin.
VRALMAN. Mite mine sille teke? En mine ensimene, en mine möös viimene.
Kolme pitke kuu mine Moskovas kulki ilma mite paikka, ei kuka tahto
otta kuski. Minu teyty sillo nelke koole eli rupe opetta...
PRAVDIN (opettajille). Tultuani nyt hallituksen määräyksestä tämän
talon holhoojaksi, minä päästän teidät kaikki toimestanne vapaiksi.
TSIFIRKIN. Parempaa ei tarvitakkaan!
KUTJEIKIN. Vai suvaitsette meidät päästää! Mutta jos ensin tekisimme
tiliä...
PRAVDIN. No paljonko vaadit?
KUTJEIKIN. Jahka tässä lasketaan -- minun saatavani ei olekkaan niin
pieni. Puolen vuoden opetuksesta, saappaista, jotka olen rikki
kuluttanut näinä kolmena vuotena, tyhjästä odotuksesta, kun monta
kertaa olen saanut suotta tänne tallustella, ja sitten...
RVA PROSTAKOFF. Pohjaton nylkyri! Mitä kaikkea vielä vaadit?
PRAVDIIN. Älkää sekaantuko, rouva, tähän asiaan.
RVA PROSTAKOFF. Jos totta puhutaan: Mitä sinä opetit Mitrofanille?
KUTJEIKIN. Se on hänen asiansa.
PRAVDIN (Kutjeikinille). Hyvä on. (Tsifirkinille). Paljonko ollaan
sinulle velkaa?
TSIFIRKIN. Ei mitään.
RVA PROSTAKOFF. Sille on toiselta vuodelta maksettu kymmenen ruplaa,
mutta toiselta vuodelta se ei ole vielä saanut kopeekkaakaan.
TSIIFIRKIN. Ihan niin -- niitä kymmentä ruplaa vastaan minä olen
kahtena vuonna kuluttanut saappaita, nyt ollaan siis kuitit.
PRAVDIN. Entä opetuksesta?
TSIFIRKIN. Ei mitään.
STADORUM. Miksi ei mitään?
TSIFIRKIN. En ota mitään -- hän ei minulta mitään oppinut.
STARODUM. Mutta siitä huolimatta täytyy sinun saada palkkasi.
TSIFIRKIN. Ei kannata. Olen palvellut keisaria yli kaksikymmentä vuotta
-- siitä palveluksesta olen ottanut palkkaa. Tyhjästä en ole ottanut
enkä ota.
STARODUM. Siinäpä on suora mies. (Starodum ja Milon ottavat
kukkaroistaan rahaa.)
PRAVDIN. Eikö sinua jo hävetä, Kutjeikin?
KUTJEIKIN (luoden katseensa maahan). Häpäisin syntinen itseni.
STARODUM (Tsifirkinille). Tuossa on sulle, hyvä mies, palkkioksi
vaatimattomuudesta.
TSIFIRKIN. Kiitos, arvoisa herra, paljon kiitoksia! Lahjoittaa voi
kukin mielensä mukaan mutta kun en ansaitse, niin en vaadi.
MILON (antaen hänelle rahaa). Tuossa on vielä lisää.
TSIFIRKIN. Kiitos teillekin.
(Pravdin antaa myös rahaa.)
Mutta mistä hyvästä?
PRAVDIN. Siitä, ett'et ole Kutjeikinin kaltainen.
TSIFIRKIN. Olenhan minä sotilas.
PRAVDIN (Tsifirkinille.) Nyt saat mennä, hyvä mies.
(Tsifirkin menee.)
Ja sinä, Kutjeikin, tule tänne huomenna ja koeta saada tilisi kuntoon
itse rouvan kanssa.
KUTJEIKIN (juosten pois). Hänenkö itsensä kanssa? Ennen luovun
kaikesta!
VRALMAN (Starodumille). Elke jette minu, vanha hyve renki! Ottaka minu
taas teite tykö!
STARODUM. Mutta ehkä sinä, Vralman, olet jo vieraantunut hevosten
hoidosta.
VRALMAN. Elke sano se, hyve herra -- kun mine oli neite herrasveki
kans, mine oli niinkun hevosi kans.