Samat ja Jeremejevna.
JEREMEJEVNA. Mitäs nyt tarvitaan?
RVA PROSTAKOFF. Oletko sinä muka piika, vanha riiviö? Eikö minulla ole
koko talossa yhtään piikaa? Missä Palashka on?
JEREMEJEVNA. Hän on sairaana. On maannut jo aamusta asti.
RVA PROSTAKOFF. Vai makaa se sairaana! Voi sitä petoa! Makaa vuoteen
omana, kuin hänkin olisi aatelisnainen!
JEREMEJEVNA. Sillä on semmoinen kuume; yhtämittaa se vaan hourailee...
RVA PROSTAKOFF. Voi sitä mieletöntä! Mutta kutsu pian tänne mieheni
ja poikani! Sano, että Jumalan armosta me vihdoinkin olemme saaneet
vastaanottaa rakkaan Sofiamme enon; että meidän toinen isämme nyt on
Jumalan armosta tullut luoksemme. No juokse nyt äläkä kuhnaile!
STARODUM. Miksi näin hätäilet, rouva? Jumalan armosta minä en ole
isänne, ja samoin Jumalan armosta en ole tuttavannekaan.
RVA PROSTAKOFF. Äkillinen tulosi on multa vienyt järjen; mutta suo edes
syleillä sinua säällisesti, sinä meidän hyväntekijämme!