Samat, rva Prostakoff, Skotinin ja Milon.
(Milon koettaa estää rouva Prostakoffia ja Skotininia pääsemästä
toistensa kimppuun.)
RVA PROSTAKOFF. Päästä, päästä minut! Annan mun kerrankin tarttua sen
kuonoon...
MILON. En päästä, rouva, mutta älkää suuttuko!
SKOTININ (äkäisenä korjaten peruukkiaan). Pysy erossa, sisko, tai
muuten tästä tulee ottelu: kun isken, niin repeät!
MILON (rva Prostakoffille). Olette ihan unohtanut, että hän on oma
veljenne!
RVA PROSTAKOFF. Voi, voi, anna mun tapella!
MILON (Skotininille). Eikö hän ole sisarenne?
SKOTININ. Synti olisi kieltää, häpeä sanoa: kyllä hän on samasta
pesästä, mutta katso, kuinka on villissä!
STARODUM (voimatta hillitä nauruaan, Pravdinille). Luulin suuttuvani
moisesta, mutta nyt naurattaa.
RVA PROSTAKOFF. Ketä? Mistä? Mikä tulokas tuo on?
STARODUM. Älä suutu, rouva: en ole ikipäivinäni nähnyt näin naurettavaa
kohtausta!
SKOTININ (pidellen niskaansa). Naurakoot vaan muut, vaan en minä.
MILON. Löikö hän teitä?
SKOTININ. Etupuoltani sain molemmin kourin vähän suojelluksi, mutta hän
pääsi kynsillään tuonne niskaani kiinni.
PRAVDIN. Oikeinko vielä kivistää?
SKOTININ. Totta kai, kun niskanahkani on rikki.
(Rva Prostakoffin seuraavan puheen aikana Sofia osoittaa
silmäyksillä Milonille, että heidän edessään on Starodum.
Milon ymmärtää hänet).
RVA PROSTAKOFF. Vai on niskanahkasi edes rikki. Saat kiittää
siitä herra upseeria, sillä ell'ei hän olisi väliin tullut, niin
et olisi minun käsistäni niin vähällä päässyt. Poikaani ainokaista
minä suojelen: en säästä silloin omaa veljeänikään. (Starodumille).
Herraseni, se ei merkitse mitään eikä sitä kannata nauraa. Minulla
on äidillinen sydän. Onko milloinkaan kuultu, että emä jättäisi
penikoitaan alttiiksi? -- Mutta tänne näkyy todellakin, ties kenen
luo, tulleen ties mikä vieras.
STARODUM (viitaten Sofiaan.) Tämän neidon luo on tullut hänen enonsa
Starodum.
RVA PROSTAKOFF (säikähtyen, arasti). Kuinka? Sinäkö se olet? Meidän
rakas vieraamme! Voi minua hupsua! Vai tälläkö tapaa piti ottaa vastaan
omaa isää, joka on meidän kaikki toivomme! Anna anteeksi: minä olen
hupsu. En osaa enää selvitäkkään. Missä on mieheni? Missä poikani?
Tulit kuin tyhjään taloon. Tämä on jumalan rangaistus! Kaikki ovat
hulluja! Piiat, piiat, Palashka, hoi!
SKOTININ (syrjään). Vai tuo se on! Siinä se nyt on eno!