Samat ja Skotinin.
PRAVDIN. Kuinka te noin salavihkaa tänne hiivitte, herra Skotinin? En
olisi teiltä tätä odottanut.
SKOTININ. Olin juuri menossa ohitsenne. Kuulin, että joku lausui
nimeni ja minä vastasin siihen. Minulla on semmoinen tapa: jos joku
huutaa -- Skotinin, niin minä heti vastaan -- minä! Mitä te suotta
äkäilette? Minä olen itse palvellut kaartissa ja saanut siellä
korpraalin arvon. Kun siellä nimihuudossa kiljaistiin: Taras Skotinin!
niin minä heti täyttä kulkkua: minä!
PRAVDIN. Mutta nyt me emme huutaneet teitä, ja te voitte siis mennä,
minne olitte menossa.
SKOTININ. En minä minnekkään aikonut mennä; minä vaan astuskelin
sinne tänne mietteissäni. Nähkääs, mulla on sellainen tapa, että kun
saan jotakin kallooni, niin se ei sieltä lähde millään vehkeellä ulos.
Sitä minä sitte haudon yhtä mittaa, ja sen näen unissakin yhtä selvästi
kuin valveilla.
PRAVDIN. No mikäs teidän päässänne nyt on hautumassa?
SKOTININ. Ai, ai, ystäväiseni, minä olen ihan ihmeisiin joutunut.
Sisareni kutsui minut tänne kiireimmän kautta, ja jos hän yhtä
taitavasti toimittaa minut takaisin kotiini, niin voin todellakin
sanoa, että sikana tulin tänne ja samana sikana palasin.
PRAVDIN. Surkeatahan se on, herra Skotinin, Teidän sisarenne näkyy
pitelevän teitä kuin leikkipalloa.
SKOTININ (suuttuen). Kuin palloa, sanoitte! Jumala varjelkoon! Kyllä
minä vielä hänet viskaan niin, ett'ei koko kylän väki häntä yhteen
viikkoon löydä!
SOFIA. Voi, voi, kuinka te raivostutte!
MILON. Mikä teitä oikein vaivaa?
SKOTININ. No päätä itse, jos olet viisas: sisareni on kutsunut minut
tänne naimaan, ja äsken hän itse koetti syöttää minulle sellaisia
verukkeita, kuin: "mitä sinä, veli hyvä, välität vaimosta; hanki sinä
sen sijaan oikein aika sika!" -- Äläppäs, sisko! Minä tahdon kasvattaa
omiakin pentuja. Minua et niin vaan vedä nenästä.
PRAVDIN. Minustakin näyttää siltä, että teidän sisarenne hommailee
häitä, vaan ei teidän häitänne.
SKOTININ. Mitä se minuun koskee? En minä ole toisten tiellä. Naikoon
kukin oman morsiamensa. En minä toisen omaan kajoa, mutta älköön
toinenkaan koskeko minun morsiameeni! (Sofialle.) Älä sinä pelkää,
tyttöseni, ei sinua kukaan pääse minulta riistämään!
SOFIA. Mitäs tämä merkitsee? Sepä vasta uutta!
MILON (julmistuen). Mikä julkeus!
SKOTININ (Sofialle). Mitä sinä noin säikähdyt?
PRAVDIN (Milonille). Kuinka voit suuttua Skotininiin?
SOFIA (Skotininille). Ihan varmaanko minut on määrätty teidän
vaimoksenne?
MILON. Tuskin voin hillitä itseäni.
SKOTININ. Se on niin sallittu, tyttöseni. Eikä sinun sovi nurkua
kohtaloasi. Minun kanssani tulee sulle kerrassaan ihana elämä. Onhan
sulla kymmenen tuhatta ruplaa vuotuisia tuloja! Se se vasta on onnen
potkaus! Eläissäni en ole niin isoa summaa nähnyt. Minä ostan niillä
rahoilla kaiken maailman siat. Kyllä minä toimitan niin, että kaikki
ihmiset saavat sanoa: tällä seudulla eivät muut voikaan elää kuin siat.
PRAVDIN. Mutta koska teidän luonanne ainoastaan eläimet voivat nauttia
onnea, niin ei vaimollenne jäisi niiltä ja teiltä enää järin paljo
rauhaa.
SKOTININ. Vai ei jäisi! Äläppäs! Eikö mulla ole useampia huoneita
kuin yksi? Hänen haltuunsa annan sen kulmahuoneen, jossa on oikein
sohvakin. Hyvä ystäväni, jos kerran mulla nyt, näissä oloissani, on
joka sialle eri lättinsä, niin kyllä minä vaimollenikin toimitan eri
huoneen.
MILON. Hyi tuommoista nautamaista vertausta!
PRAVDIN (Skotininille). Ei siitä tule yhtään mitään, herra Skotinin.
Sanon teille suoraan: teidän sisarenne aikoo saada tämän neidon
miniäkseen.
SKOTININ (julmistuen). Häh! Ettäkö sisarenpoika sieppasi hänet enonsa
nenän edestä! Kyllä minä sen vintiön, kun vaan tapaan, lyön mäsäksi,
kuin mädän munan! Sanokaa minua vaikka porsaaksi, joll'ei minusta tule
tuon tytön miestä tai Mitrofanista raajarikkoa.