Samat ja Sofia.
SOFIA. Milon! Sinäkö todella?
PRAVDIN. Sepä vasta onnen sattuma!
MILON. Tässä nyt on se, joka on vallannut sydämmeni. Rakas Sofia, sano
toki, minkä sattumuksen kautta näen sinut täällä?
SOFIA. Voi, kuinka paljon olen kärsinyt siitä saakka, kun viimeksi
tavattiin! Nuo häijyt sukulaiseni...
PRAVDIN. Älä kysy, Milon, häneltä sellaista, mitä hänen olisi niin
ikävä kertoa... Kyllä sinä saat minulta kuulla, kuinka törkeästi he
ovat...
MILON. Kelvottomat ihmiset!
SOFIA. Tänään kuitenkin, ihan ensi kerran, rouva Prostakoff kohteli
minua toisella tapaa. Kuultuaan, että enoni tekee minut perillisekseen,
hän muuttui häijystä niin kovin helläksi ja ystävälliseksi, ja kaikista
hänen viittauksistaan minä ymmärsin, että hän aikoo toimittaa minut
poikansa vaimoksi.
MILON (kärsimättömästi). Mutta etkö sinä heti osoittanut hänelle,
ett'et huoli mokomasta?
SOFIA. En...
MILON. Etkö sanonut, että jo olet luvannut rakkautesi toiselle
miehelle, ja että...
SOFIA. En.
MILON. Olet siis hyljännyt minut! Kilpailijani on minut voittanut! En
tahdo häntä alentaa, mutta ainakaan hän ei voi hellemmin sua
rakastaa...
SOFIA (hymyillen). No mutta kuule, jos sinä saisit hänet nähdä, silloin
vasta ymmärtäisit...
MILON (kärsimätönnä). Kyllä minä voin ilmankin kuvitella mielessäni
hänen ylevät ominaisuutensa.
SOFIA. Tokko sentään? Vaikka hän on vasta kuudentoista vuoden vanha,
niin hän on jo saavuttanut kehityksensä äärimmäisen asteen eikä enää
pääse pitemmälle.
PRAVDIN. Miksi hän ei vielä kehittyisi, hyvä neiti? Nyt hän lueskelee
katkismusta, mutta kai hän sitten käy psalttarin kimppuun.
MILON. Vai sellainen se kilpailijani onkin! Rakas Softa, miksi
sinä piloillasikaan kiusoitat minua? Tiedäthän, kuinka helposti
intohimoinen mies raivostuu pienimmästäkin epäluulosta. Sanoppa,
mitä sinä vastasit rouva Prostakoffille! (Skotinin astuu hiljakseen,
ajatuksissaan, näyttämön poikki, toisten huomaamatta).
SOFIA. Minä sanoin, että kohtaloni riippuu enostani ja että enoni on
luvannut itse tulla tänne, niinkuin hän kirjoitti siinä kirjeessä, jota
(Pravdinille) teidän ei sallinut loppuun lukea herra Skotinin.
MILON. Skotinin?
SKOTININ. Minä!