Samat ja Sofia.
(Sofia tulee kirje kädessä ja iloisen näköisenä).
RVA PROSTAKOFF (Sofialle). Mistä sinä nyt olet niin iloinen?
SOFIA. Sain juuri äsken oikean riemusanoman. Näinä päivinä on Moskovaan
saapunut se minun enoni, josta niin pitkään aikaan emme ole tienneet
mitään, se minun hyvä enoni, jota rakastan ja kunnioitan kuin isääni.
Tässä juuri on kirje, jonka olen häneltä saanut.
RVA PROSTAKOFF (säikähtyen ja suuttuen). Mitä ihmettä -- ettäkö tuo
Starodum, sinun enosi, olisi elossa? Ja sinä kehtaat uskotella, että
hän on kuolleista noussut! Kylläpä osaat keksiä!
SOFIA. Mutta eihän enoni ole kuollut!
RVA PROSTAKOFF. Vai ei kuollut! Sepä kumma, ett'ei hän voi kuolla!
Äläppäs, neitiseni! Tämä on vaan sinun valeitasi -- sinä kai aiot
peloittaa meitä mokomalla enollasi, jotta saisit täyden vapauden. Eno
muka on viisas mies; nähdessään sinut vieraiden vallassa, hän muka
kyllä keksii keinon, millä saa sinut täältä pelastetuksi. -- Siitä
sinä nyt riemuitset, mutta älä nuolase, ennenkuin tipahtaa! Enosi ei
niin helposti nouse kuolleista.
SKOTININ. Mutta kuuleppas nyt, sisko -- entäs jos se ei olekkaan
kuollut?
PROSTAKOFF. Jumala varjelkoon ell'ei hän ole kuollut!
RVA PROSTAKOFF (miehelleen). Mitä sinä siinä höpiset? Etkö muka tiedä,
että jo monta vuotta takaperin minä ilmoitin sielumessut luettavaksi
tuon saman Starodumin puolesta? Voitko uskoa, ett'eivät minun syntisen
rukoukset olisi mitään auttaneet? (Sofialle). Anna kirje tänne! (ottaa
sen riuhtaisten) Lyön vaikka vetoa, että tämä onkin rakkaudenkirje,
ja arvaan kyllä keneltä. Tämän on kaiketi kirjoittanut se sama
upseeri, joka pyysi sinua vaimokseen ja jolle itsekin olisit mennyt.
Mutta mikä riivattu sulle tuo kirjeitä ilman minun lupaani? Kyllä minä
vielä otan siitä selvän. Siinä sitä nyt ollaan: tytöille kirjoitellaan
jo kirjeitäkin! Tyttöletukatkin osaavat jo kirjoitusta lukea!
SOFIA. Lukekaa se itse, rouva -- saatte nähdä, ett'ei mitään
viattomampaa voi olla.
RVA PROSTAKOFF. Vai lukekaa se itse! Minua ei ole, Jumalan kiitos,
kasvatettu sellaiseen toimeen. Kyllä minä voin saada kirjeitä, mutta
käsken aina jonkun toisen lukea. (Miehelleen.) Lue!
PROSTAKOFF (katsellen kirjettä kauvan). En oikein saa selvää.
RVA PROSTAKOFF. Kaiketi on sinuakin kasvatettu naiseksi. Kuuleppas,
veli, ole niin hyvä ja lue!
SKOTININ. Minäkö! Enhän minä eläissäni ole mitään lukenut! Jumala on
minulta säästänyt sen vaivan.
SOFIA. Antakaa sitten minun lukea!
RVA PROSTAKOFF. Niin, niin, kyllähän sinä olet lukemaan ja
kirjoittamaan oppinut, mutta sinuun en ainakaan tällä kertaa luota.
Pitäisipä jo Mitrofanin opettajan tulla -- minä annan kirjeen hänen
luettavakseen...
SKOTININ. Vai on poikaa jo alettu opettaa lukemaan!
RVA PROSTAKOFF. Onpa niin, veli hyvä! Jo neljättä vuotta on Mitrofania
opetettu. Synti olisi sanoa, ett'emme me muka koeta paraamme mukaan
kasvattaa poikaamme: koko kolmelle opettajalle me maksamme palkkaa.
Lukemaan ja kirjoittamaan opettaa suntion apulainen Kutjeikin.
Laskentoa opettaa eräs entinen kersantti Tsifirkin. Nämä molemmat
tulevat tänne kaupungista määrätunneiksi. Eihän kaupungista tänne
olekaan kuin kolme virstaa! Ranskaa ja kaikkia muita aineita opettaa
eräs saksalainen -- Adam Adamovitsh Vralman. Sille me maksamme
kolmesataa ruplaa vuodessa. Hän saa syödä samassa pöydässä, kuin
me itse. Meidän pesijämme pesevät hänenkin vaatteensa. Hän saa
hevoskyydin, minne vaan tahtoo. Niin, ja joka aterialla hän saa
lasin viinaa. Yöksi annetaan hänelle talikynttilä, ja Tuomas harjaa
ilmaiseksi hänen peruukkinsa. Totta puhuakseni, kyllä me olemmekin
häneen tyytyväiset. Hän ei rasita poikaa liialla työllä. Katsos nyt
veliseni, täytyyhän Mitrofania kohdella hellästi niin kauvan kuin hän
vielä on alaikäinen. Ehkä meidän onnistuu pitää hänet täällä kotona,
vaikka nyt onkin semmoinen laki, että hänen ikäistensä aatelispoikain
jo täytyy jättää koti ja lähteä kruunun palvelukseen. Ja jos oikein
hyvä onni on, niin meidän Prostakoffien suvusta päästään korkeaan
arvoon ilman mitään vaivaa, maata vaan kotona kellellään. Eihän
Mitrofan ole muita onnellisia huonompi! -- Kas! Tuoltapa tuleekin juuri
sopivaan aikaan meidän arvoisa vieraamme.