Samat ja Prostakoff.
RVA PROSTAKOFF. Minne ihmeisiin sinä aina menet minulta piiloon?
Katso nyt, herraseni, mitä minä saan kärsiä sinun velttoutesi tähden!
Tuossa nyt näet, millaisen uuden takin poika on saanut enonsa
kihlajaispäiväksi! Mitäs nyt sanot Trishkan työstä?
PROSTAKOFF (arkana änkyttäen). Vä-vähän väljältä se minusta
näyttää.
RVA PROSTAKOFF. Väljää sinulla on päässäsi, mies rukka.
PROSTAKOFF. Mutta minähän arvelin, että takki on sinun mielestäsi
väljä.
RVA PROSTAKOFF. Vaan entä sinun mielestäsi -- vai oletko jo käynyt
sokeaksi?
PROSTAKOFF. Kun sinä näet, niin en minä näe mitään.
RVA PROSTAKOFF. Kas tuommoisen mies poloisen minä olen Luojalta
saanut: ei se osaa itse päättää, mikä on väljää, mikä ahdasta.
PROSTAKOFF. Siinä asiassa olen aina luottanut sinuun, vaimo kultani,
ja samoin luotan nytkin.
RVA PROSTAKOFF. No luota myös siihen, ett'en minä aio hemmotella
palvelijoita. Mene nyt ja rankaise niitä niin että tuntuu.