MAUNU. Ha-ha-ha! Nyt saatte kuulla saakelin lystin jutun, joka on
tapahtunut eräälle Jeppe Niilonpojalle. Hänet löydettiin juovuksissa
makaamasta tiepuolessa, puettiin toisiin vaatteisiin ja vietiin
paroonin kartanoon, pantiin herran parhaaseen sänkyyn ja uskoteltiin,
että hän on parooni, kun hän heräsi unestaan. Sitten hänet juotettiin
taas uudestaan humalaan ja puettiin omiin vanhoihin ryysyihinsä ja
kannettiin takaisin rikkatunkiolle. Kun hän sitten heräsi, niin hän
luuli olleensa taivaassa. Olin nauraa itseni kuoliaaksi, kun kuulin
voudin väeltä tämän jutun. Antaisinpa, totta vie, kokonaisen taalerin,
jos saisin nähdä tuon narrin, ha-ha-ha!
JEPPE. Paljonko minä olen velkaa Jaakko?
JAAKKO. Kaksitoista killinkiä.
(Jeppe sukii suutansa ja luikkii häpeissään tiehensä.)
MAUNU. Miksi tuo mies niin äkkiä läksi tiehensä?
JAAKKO. Se oli juuri sama mies, jolle tehtiin se hauska kepponen.
MAUNU. Vai se se oli! No sitten minä juoksen sen perästä. Jeppe hoi!
Kuulehan! Millaista on elämä toisessa maailmassa?
JEPPE. Laske minut rauhaan.
MAUNU. Miks'et ollut siellä kauemmin?
JEPPE. Mitä se sinuun kuuluu?
MAUNU. No, kerrohan meille toki jotakin matkastasi.
JEPPE. Anna minun mennä, sanon minä; muuten sinulle käy pahasti.
MAUNU. Hoi, Jeppe! Olen niin utelias kuulemaan siitä jotakin.
JEPPE. Apua, apua, Jaakko suutari! Sallitko sinä, että minulle tehdään
väkivaltaa talossasi?
MAUNU. Enhän minä mitä pahaa tee. Kysyn vaan sinulta, Jeppe, mitä näit
toisessa maailmassa.
JEPPE. Hoi, hoi, auttakaa, auttakaa!
MAUNU. Etkö nähnyt ketään esi-isistäni siellä?
JEPPE. En; sinun esi-isäsi taisivat olla siinä toisessa paikassa, johon
toivon sinun ja muiden koirien joutuvan kuoltuansa.
(Riistäytyy irti ja pötkii pakoon.)
Kuudes kohtaus.