PAROONI. Ha-ha-ha! Sepä vasta juttu, jota ei rahalla osteta. En olisi
uskonut, että se niin mainiosti luonnistuu. Jos voit keksiä minulle
vastakin huvituksia, Eerikki, niin pääsetpä korkeimpaan suosiooni.
EERIKKI. Ei, armollinen herra! En uskalla useammin ilveillä tällä
lailla. Sillä jos hän olisi lyönyt teitä, niinkuin hän uhkasi, olisi
siitä tullut ruma murhenäytelmä.
PAROONI. Se on kyllä totta. Sitä jo pelkäsinkin. Mutta olinpa niin
ihastunut juoneen, että ennen olisin ottanut selkääni, melkeinpä
olisin ennen antanut hänen vetää minut hirteenkin, kuin olisin
ilmaissut kujeemme Jepelle. Etkö sinä ole samaa mieltä, Eerik?
EERIK. Enpä niinkään, teidän armonne. Olisi vähän kummallista, jos joku
antaisi hirttää itsensä noin vaan leikin päiten. Se leikki kävisi liian
kalliiksi.
PAROONI. Vielä mitä. Semmoistahan sattuu joka päivä. Jollei nyt ihan
täsmälleen, niin jotenkin samoin päättää monikin päivänsä ihan turhan
takia. Esimerkiksi: jos joku on luonnostaan heikko ja aavistaa
menettävänsä henkensä ja terveytensä liialla juomisella, niin hän
kuitenkin rasittaa omimistansa ja panee henkensä ja terveytensä
alttiiksi usein yhden ainoan illan huvin vuoksi. Taikka sitten toisella
tavoin: Turkin suurvisiirit kuristetaan tavallisesti hirttämällä,
muutamat samana päivänä, jolloin he pääsevät visiiriksi, toiset taas
muutaman päivän kuluttua; ja kuitenkin kiirehtivät kaikki kiihkeästi
visiirinvirkaan, ikäänkuin heidän mielensä tekisi vaan hirteen korkea
arvonimi kaulassa. Tai sitten vielä toisella tavoin: Upseerit uhraavat
mielellään toinen toisensa hengen ja sielun, saavuttaakseen
sankarimaineen ja mittelevät turhan päiten miekkojansa etevämpiensä
kanssa, joiden he tietävät ihan varmaan suistavan tottumattoman
vastustajan surman suuhun. Luulenpa myös, että on monta sataa
rakastunutta, jotka yhden ainoan yön ilosta möisivät mielellään
henkensä aamun tultua. Piiritystilaisuuksissa nähdään sotamiesten
joukottain karkaavan riveistä ja rientävän piiritettyihin kaupunkeihin,
joiden he tietävät pian antautuvan, ja elääkseen iloisesti yhden
päivän, he antavat hirttää itsensä seuraavana. Toinen ei ole toistansa
vakavampi. Muinaisaikoina nähtiin filosofienkin syöksyvän surman
suuhun ainoastaan senvuoksi, että heitä sitten kuoleman jälkeen
ylistettäisiin. Sentähden arvelen, että sinäkin, Eerik, olisit ennemmin
antanut vetää itsesi hirteen kuin turmellut tämän ihanan historian.
* * * * *
Sen, lapsukaiset, näemme tästä tarinasta:
on yhtä vaarallista äkkikunniasta
osalliseksi tehdä rahvas alhainen,
kuin sortaa sitä, min vei kunto maineeseen.
Jos tyhmät talonpojat, sällit pääsee mahtiin,
niin pian valtikkakin keikkuu piiskan tahtiin,
jää hallinto kaikk' käsiin tyrannin
ja Nerot pääksi nousee pikkukyliinkin.
Nuo hirmuvaltiaat ne tuskin käytti
miel'valtaa moista kuin tää Jeppe näytti.
Ol' ilman tutkintoa hänen käskynään:
ken mieltä myöten ei, se piestään, hirtetään.
Me emme senvuoks aurankurjest' aikanamme
nyt enää ota korkeit' esivaltojamme;
ois siinä kohden vanha tottumus
vapauden sorto sekä kukistus.