JAAKKO. Tervetultua takaisin kaupungista! Saitkos saippuaa akallesi?
JEPPE. Lurjus! Etkö tiedä, kenen kanssa puhut. Hattu pois päästäsi!
Sillä sinä olet vaan nulikka semmoisen miehen rinnalla kuin minä olen.
JAAKKO. En kärsisi muilta tuollaisia sanoja! Mutta sinä Jeppe suot toki
joka päivä jonkun killingin minulle, senvuoksi en puheitasi niin
tarkoin punnitse.
JEPPE. Hattu pois päästäsi, senkin rajasuutari, sanon minä!
JAAKKO. Mitä sinulle sitten on matkalla tapahtunut, kun olet muuttunut
noin koppavaksi?
JEPPE. Tiedä, että minä olen riippunut hirressä sen jälkeen kun
viimeksi kanssasi juttelin.
JAAKKO. Eihän tuo mitä niin merkillistä. Minä en ollenkaan kadehdi
onneasi. Mutta kuules, Jeppe! Missä oluttuopin tyhjennät, siihen
myöskin pohjasakat karista; mutta sinä juot itsesi humalaan muualla ja
tulet sitten minun talooni riitaa rakentamaan.
JEPPE. Hattu pois päästäsi ja heti, sinä lurjus! Etkö kuule, kuinka
taskussani helisee?
JAAKKO (Pistää hatun kainaloonsa.) Herran poika! Mistä olet saanut niin
paljon rahaa?
JEPPE. Parooninvirasta. Kerronpa sinulle, mitä minulle on tapahtunut;
mutta anna minulle ensin lasillinen simaa, sillä arvoni ei salli minun
nyt särpiä Tanskan viinaa.
JAAKKO. Maljasi, Jeppe!
JEPPE. Nyt kerron sulle kaikki, mitä minulle on tapahtunut. Kun läksin
luotasi, vaivuin sikeään uneen. Kun heräsin siitä, olin parooni ja
join itseni uudestaan humalaan kanaljasäkin viiniä. Kun juovuin
kanaljasäkistä, heräsin taas tässä piharikoilla, painuin uudelleen
uneen siinä toivossa, että nukkumalla taas pääsisin parooninvirkaan.
Mutta huomasin, ettei se temppu aina vetele, sillä akkani herätti minut
mestari Eerikillään ja talutti minut tukkapäästä tupaan, osoittamatta
pienintäkään kunnioitusta minun äskeiselle arvolleni. Tupaan tultuani
sain semmoiset potkut takapuoleeni, että lensin päistikkaa taas ulos ja
näin ympärilläni joukon otakiiniläisiä murjaaneja, jotka tuomitsivat
minut pois päiviltä ja tappoivat minun rotanmyrkyllä. Kuoltuani minut
hirtettiin, ja sitten kun olin hirtetty, virkosin minä taas eloon, ja
sittenkun olin henkiin herännyt, sain minä neljä riksiä. Semmoinen on
seikka, mutta kuinka se oikeastaan kävi, sen jätän sinun
selitettäväksesi.
JAAKKO. Ha-ha-ha! Kylläpä sinä olet nähnyt unta, Jeppe.
JEPPE. Ellei minulla olisi nämä neljä riksiä taskussa, niin luulisinpä
itsekin, että se oli vaan unennäköä. Jaakko, anna minulle vielä naukku!
En viitsi enää ajatella kaikkia näitä hullutuksia, vaan juon itseni
pätkään.
(Pitävät aika melua, ryypiskellen ja nauraen.)
JAAKKO. Terveeksi, herra parooni! Ha-ha-haa!
JEPPE. Etpä taida sitä oikein käsittää, Jaakko?
JAAKKO. En, vaikka seisoisin päälaellani.
JEPPE. Kuitenkin se saattaa olla täyttä totta, sillä sinä olet pöllöpää
etkä ymmärrä niitä, kuin salatut ovat.
Nauravat ja laulavat:
Krouviin läksin mä
ja krouviin läksit sä,
meillä oli tyttöjä mukana.
Hai tuttan juu. Sitten tuu.
Sitten tuli pojat heitä halaamaan.
Viides kohtaus.