Ensimäinen kohtaus.
(Jeppe hirressä riippumassa.) NILLA. JEPPE. TUOMARI.
NILLA. (Repii tukkaansa, lyö rintaansa ja huutaa:) Voi voi, hyvä isä!
Pitääkö minun nähdä hurskas mieheni noin häpeällisesti hirsipuussa?
Voi, rakas Jeppekulta! Anna minulle anteeksi, mitä olen sinua vastaan
rikkonut. Voi voi, nyt herää omatuntoni; nyt -- mutta liian myöhään --
kadun tylyyttäni ja kovuuttani sinua kohtaan; nyt vasta sinua kaipaan,
nyt vasta älyän, millaisen siivon miehen olen kadottanut. Jospa voisin
pelastaa sinut kuolemasta omalla verelläni ja hengelläni!
(Pyyhkii silmiään ja itkee katkerasti. Sillä välin on unijuoman
vaikutus lakannut ja Jeppe herää jälleen eloon, ja näkee
riippuvansa hirressä, kädet selän taakse sidottuina, kuulee
vaimonsa valittavan ja lausuu hänelle:)
JEPPE. Älä itke, rakas eukkoni! Tätä tietä meidän kaikkien on
kuljettava. Mene kotiisi ja hoida talosi ja pidä huoli lapsistani.
Punaisesta mekostani saat teettää takin pikku Ristolle. Tähteestä saa
Martta itsellensä myssyn. Pidä ennen kaikkea silmällä, että
laukkitammani tulee hyvästi ruokituksi, sillä minä olen rakastanut
häntä veljellisellä rakkaudella. Ellen olisi kuollut, puhuisin sinulle
paljon muutakin.
NILLA. Herra Jumala! Mitä tämä on? Mitä kuulenkaan? Voiko kuollutkin
puhella?
JEPPE. Älä pelkää, Nilla! En minä tee sinulle mitään pahaa.
NILLA. Rakas Jeppekulta! Kuinka voit puhua, vaikka olet kuollut?
JEPPE. En tiedä itsekään, kuinka se on mahdollista. Mutta kuule,
sydänkäpyseni, juokse nyt kuin ukonnuoli ja tuo minulle kahdeksalla
killingillä viinaa, sillä minua janottaa nyt vietävämmin kuin elossa
ollessani.
NILLA. Hyi, sinä elukka, sinä riivattu! sinä myrkyllinen juopporatti!
Etkö saanut eläissäsi viinaa kyllin särpiä? Vieläkö sinua kanaljaa
nytkin janottaa, vaikka olet kuollut? Sinäpä olet aika sika.
JEPPE. Sule nyt suusi, riivattu! ja juokse heti hakemaan viinaa. Jos et
sitä tee, niin tulenpa, lempo ollen, joka yö tupaasi kummittelemaan.
Nyt en enää pelkää mestari Eerikkiä, sillä ruumiini on kaikille
iskuille tunnoton.
(Nilla juoksee kotiin hakemaan mestari Eerikkiä,
palaa takaisin ja antaa Jepelle selkään.)
JEPPE. Ai ai ai! Lopeta jo, lopeta jo, hyvä Nilla, muuten pieksät minut
uudelleen kuoliaaksi, ai ai ai!
TUOMARI. Kuules, akka! Älä lyö häntä enään. Rauhoituhan, niin me sinun
tähtesi annamme miehellesi anteeksi hänen rikkomuksensa ja tuomitsemme
hänet uudelleen henkiin.
NILLA. Ei, ei, arvon herra! Antakaa hänen vaan riippua siinä, sillä hän
ei ansaitse enää päästä elämään.
TUOMARI. Hyi sinua, akan ruoja! Pötki tiehesi siitä tai me ripustamme
sinut hirteen miehesi viereen.
(Nilla juoksee matkoihinsa.)
Toinen kohtaus.
JEPPE. OIKEUSISTUIN.
(Jeppe lasketaan alas hirsipuusta.)
JEPPE. Armollinen herra tuomari! Onko se totta, että minä elän taas?
Tai ehkä minä vaan kummittelen?
TUOMARI. Sinä olet ihan ilmielävä. Sillä se oikeusistuin, joka on
tuominnut sinut kuolemaan, voi myös tuomita sinut jälleen eloon. Etkö
sitä ymmärrä?
JEPPE. En totta vie minä sitä ymmärrä, vaan luulen kulkevani täällä
kummittelemassa.
TUOMARI. Sinua narria! Helppohan tuo nyt on ymmärtää. Jos joku ottaa
sinulta jotakin, niin tietysti hän voi myös antaa sen sinulle takaisin.
JEPPE. No, mutta antakaas, kun minä lystikseni vedän teidät hirteen,
niin saammepa nähdä, tokko minä voin sitten tuomita teidät jälleen
eloon.
TUOMARI. Se ei käy laatuun, sillä et sinä ole mikään tuomari.
JEPPE. Mutta olenko minä sitten elossa taas?
TUOMARI. Olet, olet.
JEPPE. Ja enkö kummittele?
TUOMARI. Et suinkaan.
JEPPE. Enkä liiku mörkönä?
TUOMARI. Et tietysti.
JEPPE. Että minä siis olen sama Jeppe Niilonpoika kuin ennenkin?
TUOMARI. Aivan sama.
JEPPE. Etten minä ole mikään öinen haamu?
TUOMARI. Et laisinkaan.
JEPPE. Vannotteko valallanne, että se on totta?
TUOMARI. Sen vannon, että sinä olet ilmielävä.
JEPPE. Vannokaa siis kautta metsänpeikon, että se on totta.
TUOMARI. No, usko sinä vaan meidän sanaamme ja ole meille kiitollinen,
kun olemme armahtaneet sinua ja tuominneet sinut jälleen eloon.
JEPPE. Jos ette itse olisi minua hirteen vetäneet, niin mielelläni
olisin teitä kiittänyt, kun päästitte minut maahan takaisin.
TUOMARI. Ole rauhassa, Jeppe! Ja ilmoita meille, jos akkasi sinua
tästälähtien pieksää, kyllä me siihen keinon keksimme. Tuossa sinulle
4 riksiä, joilla voit hankkia itsellesi pienet ilot, ja muista juoda
meidänkin maljamme.
(Jeppe suutelee antajan kättä ja kiittää. Oikeusistuin poistuu.)
Kolmas kohtaus.
JEPPE. (Yksin.) Olen elänyt jo puolisen sataa vuotta, vaan en ole ikinä
nähnyt niin paljon kummaa kuin näinä kahtena päivänä. Ne on saakelin
sekavia asioita, kun oikein ajattelen: tunnin verran juopuneena
talonpoikana, toisen tunnin paroonina, toisen taaskin talonpoikana, ja
milloin kuolleena, milloin elävänä hirsipuussa, joka on kaikista
kummallisinta. Mutta kenties käykin niin, että kun eläviä ihmisiä
hirtetään, niin ne kuolevat, mutta kun kuolleita hirtetään, niin ne
virkoovat jälleen eloon. -- -- -- Luulenpa, että tämän jälkeen
viinaryyppy maistuu suloiselta. Hei! Jaakko suutari! Tule ulos!
Neljäs kohtaus.