ENSIM. ASIANAJAJA. _Quicunque in aedes alienas noctu irrumpit, tamquam
fur aut nocturnus grassator existimandus est; atqvi reus hic ita,
ergo_ -- -- --
TOINEN ASIANAJAJA. _Nego majorem, quod scilicet irrumperit_.
ENSIM. ASIANAJAJA. _Res manifesta est, tot legitimis testibus
extantibus, ac confitente reo_.
TOINEN ASIANAJAJA. _Quicunque vi aut metu coactus fuerit
confiteri_ -- -- --
ENSIM. ASIANAJAJA. No missä on se _vis?_ Missä on se _metus?_ Te vaan
vääntelette lakia.
TOINEN ASIANAJAJA. Tepä sitä tässä vääntelette.
ENSIM. ASIANAJAJA. Sitä älköön yksikään kunnian mies tulko minulle
sanomaan.
(Tarttuvat toistensa rintapieliin ja Jeppe karkaa takaapäin
ja repii tekotukan pois ensimäisen asianajajan päästä.)
TUOMARI. Kunnioitusta tuomioistuimelle! Lopettakaa, jo riittää. (Lukee
tuomion.) Koska Jeppe Niilonpoika ja Jepen pojanpoika sekä
polkeettomien todistajien että myös oman tunnustuksensa kautta on
todistettu syylliseksi siihen, että hän on tunkeutunut paroonin hoviin,
pukenut päällensä paroonin vaatteet ja kohdellut pahasti hänen
palvelijoitansa, tuomitaan hän myrkyllä kuoletettavaksi ja, kun henki
on hänestä lähtenyt, hänen ruumiinsa ripustettavaksi hirsipuuhun.
JEPPE. Voi voi, armollinen herra tuomari! Eikö ole mitään armahdusta?
TUOMARI. Ei ole. Tuomio on pantava viipymättä täytäntöön silmieni
edessä.
JEPPE. Voi voi, enkö voisi saada ensin ryypyn viinaa, ennenkuin minulle
juotetaan myrkkyä, että voisin kuolla urhoollisemmin?
TUOMARI. Se voidaan kyllä myöntää.
JEPPE (Juo kolme lasillista paloviinaa, lankee taas polvilleen ja
kysyy:) Enkö voisi saada vielä armoa?
TUOMARI. Et, Jeppe! Nyt se on jo liian myöhäistä.
JEPPE. Voi, ei se vielä ole liian myöhäistä. Voihan tuomari peruuttaa
tuomionsa ja sanoa, että hän tuli ensi kerralla tehneeksi väärän
tuomion. Useinhan semmoista sattuu; sillä me olemme erehtyväisiä kaikki
tyyni.
TUOMARI. No muutaman hetken kuluttua saat itse tuntea, että se on liian
myöhäistä; sillä olet jo juonut myrkkyä viinan seassa.
JEPPE. Voi minua onnetonta! Olenko jo juonut myrkkyä viinan seassa? No
hyvästi siis, Nilla! Vaikka et sinä heittiö ole ansainnut minulta
jäähyväisiä. Hyvästi nyt, Joonas, Niilo ja Risto poikaseni! Hyvästi,
Martta tyttöseni! kullannuppuseni! Sinun isäsi ainakin tiedän itse
olevani, sillä sinut tehtiin, ennenkuin lukkari tänne tuli. Ja sinä
tulitkin ihan isääsi, me olemme niin toinen toisemme näköiset kuin
kaksi vesipisaraa. Hyvästi laukkitammani! Ja kiitoksia joka kerrasta,
minkä olen selässäsi istunut. Sinä olet ollut minulle rakkain kaikista
luontokappaleista, lukuunottamatta omia lapsiani. Hyvästi Musti! Sinä
uskollinen koirani ja ovenvartiani! Hyvästi Murri, mun musta kissani!
Hyvästi härkäni, lampaani, sikani! ja paljon kiitoksia hyvästä
seurasta ja kaikista niistä päivistä, mitkä olemme yhdessä eläneet.
Hyvästi -- -- Oo, en jaksa enää, ruumiini tuntuu niin raskaalta ja
hervottomalta.
(Lankee hervottomana maahan ja jää makaamaan.)
TUOMARI. Kaikki hyvin. Unijuoma on tehnyt tehtävänsä, hän nukkuu kuin
kivi. Ripustakaa hänet nyt hirteen, mutta varokaa, ettei hän siinä
millään tavoin loukkaudu ja että nuora tulee hyvästi kainalojen alle.
Saammepa nähdä, mitä hän tekee, kun hän herää ja huomaa olevansa
hirressä.
(Kantavat Jepen pois.)