(Tuomari tulee toisen asianajajan kanssa sisään ja istuu
tuolille. Jeppe tuodaan tuomioistuimen eteen, kädet selän
taakse sidottuina. Ensimäinen asianajaja astuu esiin ja
lausuu seuraavan kanteen:)
ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä on se mies, herra tuomari, jonka me todistajat
näimme tunkeutuvan paroonin taloon, tekeytyvän sen isännäksi, esiintyen
paroonin vaatteissa, ja komentavan hänen palvelijoitansa kuin tyranni.
Ja koska tämä on ennen kuulumattoman julkea teko, niin vaadimme
paroonin puolesta, että miestä erityisellä tavalla ankarasti
rangaistaan, muille väkivallantekijöille varoittavaksi ja peloittavaksi
esimerkiksi.
TUOMARI. Onko se totta, mistä sinua syytetään? Sano suoraan, mitä
sinulla on puolustukseksi mainittavaa. Sillä emme tahdo tuomita ketään
ilman kuulematta.
JEPPE. Voi minua poloista! Mitä nyt sanoisin! Tunnustan ansaitsevani
rangaistuksen. Mutta vaan siitä syystä, että join ne rahat, joilla
minun olisi pitänyt ostaa saippuata. Tunnustan myöskin, että olen
äskettäin ollut eräässä linnassa, mutta kuinka sinne tulin ja millä
kurilla sieltä taas takaisin pääsin, siitä en tiedä mitään.
ENSIM. ASIANAJAJA. Nyt, herra tuomari, kuulette sen hänen omasta
suustaan, että hän on juonut itsensä humalaan ja humalapäissään tehnyt
kerrassaan kuulumattoman pahantyön. Nyt on vaan ratkaistava, voiko niin
suuri pahantekijä puhdistaa itseään rikoksesta viittaamalla
juopuneeseen tilaansa, jossa hän sen teki. Minun mielestäni ei. Sillä
siinä tapauksessa ei huoruudesta eikä miesmurhastakaan voitaisi
rangaista, jokainen hakisi silloin semmoisia verukkeita ja väittäisi
rikoksen tapahtuneen viinan vaikutuksesta. Ja vaikkapa hän voisi
todistaakin olleensa juovuksissa, ei se hänen asiaansa paranna. Sillä
laissa sanotaan: Kukin vastatkoon selvänä siitä, mitä hän on
viinapäissään rikkonut. Kaikkihan muistavat, kuinka muuan semmoinen
pahantekijä yksinkertaisuudessaan tekeytyi suureksi herraksi; vaan
hänen yksinkertaisuutensa ja typeryytensä ei voinut pelastaa häntä
kuolemasta. Sillä rangaistus on olemassa vaan muille varoitukseksi.
Kertoisin koko jutun, ellen pelkäisi viivyttäväni sillä oikeuden
istuntoa.
TOINEN ASIANAJAJA. Kunnioitettava herra tuomari! Tämä asia on minusta
niin kummallinen, etten saa sitä mahtumaan päähäni, vaikka todistajia
olisi vielä enemmän. Yksinkertainen talonpoikako tunkeutuisi paroonin
hoviin ja pukeutuisi itse herraksi, vaikka ei pysty jäljittelemään
hänen muotoaan ja käytöstään? Kuinka hän saattoi päästä paroonin
makuukamariin, kuinka hän saattoi pukeutua herran vaatteisiin, niin
ettei kukaan sitä huomannut? Ei, herra tuomari! Näkeehän sen, että se
on vaan tuon miesparan vihamiesten omaa keksintöä. Toivon senvuoksi,
että hänet vapautetaan.
JEPPE (Itkusilmin.) Jumala siunatkoon sinun kieltäsi! Minulla on
palanen purutupakkaa housun taskussa, jos saan tarjota. Se kelpaa kyllä
kunnon miehen poskeen pantavaksi.
TOINEN ASIANAJAJA. Pidä vaan tupakkasi, Jeppe! En puhu puolestasi
lahjojen ja antimien vuoksi, vaan pelkästä kristillisestä
lähimmäisrakkaudesta.
JEPPE. Anteeksi, herra prokuraattori! En olisi luullut teidän
joukossanne olevan yhtään niin rehellistä miestä.
ENSIM. ASIANAJAJA. Mitä arvoisa virkaveljeni esittää tämän pahantekijän
puolustukseksi, perustuu vaan arveluihin. Tässä ei ole kysymys siitä,
onko mahdollista, että sellaista tapahtuu vai ei, vaan niin hyvin
vieraatmiehet kuin syytetyn oma tunnustus ovat näyttäneet asian toteen.
TOINEN ASIANAJAJA. Mitä joku peloissaan ja hämmästyksissään tunnustaa,
ei ole tunnustukseksi luettava. Minusta olisi senvuoksi parasta antaa
tuolle yksinkertaiselle miehelle ajattelemisen aikaa ja kysyä häneltä
sitten asiaa uudelleen. Kuules Jeppe! Ajattele tarkoin, mitä sanot;
tunnustatko tehneesi sen, mistä sinua syytetään?
JEPPE. En. Vakuutan lujimmalla valallani, että kaikki se on sulaa
valhetta, mitä tässä äsken tunnustin; sillä en ole kolmeen päivään
liikahtanutkaan kotoani.
ENSIM. ASIANAJAJA. Herra tuomari! Minun mielestäni ei ketään pitäisi
laskea puhdistusvalalle, joka ensin vierasten miesten ja sitten omain
tunnustustensa kautta on jo todistettu syylliseksi.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni pitäisi.
ENSIM. ASIANAJAJA. Mutta minun mielestäni ei.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kun asia on niin kummallista laatua.
ENSIM. ASIANAJAJA. Tässä ei auta mitkään mutkat todistajia ja
tunnustusta vastaan.
JEPPE (Itsekseen.) Voi jospa saisin nuo lainlukijat tukkanuottasille,
niin sill'aikaa minä ottaisin tuomarin kouriini ja löylyttäisin häntä
niin, että hän unohtaisi sekä lait että asetukset.
TOINEN ASIANAJAJA. Mutta kuulkaa, herra virkaveljeni! Vaikka teko
tunnustetaankin, niin ei mies kuitenkaan ole rangaistusta ansainnut;
sillä eihän hän ole talossa mitään pahaa tehnyt, ei murhaa eikä
varkautta.
ENSIM. ASIANAJAJA. Ei se tähän kuulu! _Intentio furandi_ on sama kuin
_furatio_.
JEPPE. Puhu meidän maan kieltä, nokitonttu, niin kyllä täältä
vastauksen saat.
ENSIM. ASIANAJAJA. Sillä saatiinpa hänet kiinni varkausaikeissa tai
vasta sen jälkeen, kun hän on varkauden tehnyt, niin hän on varas
kummassakin tapauksessa.
JEPPE. Voi armollinen tuomari! Mielelläni menisin hirteen, jos tämä
prokuraattori hirtettäisiin viereeni.
TOINEN ASIANAJAJA. Älä lörpöttele semmoista, Jeppe; sillä turmelet vaan
oman asiasi.
JEPPE. No, miks'ette te sitten sano vastaan. (Itsekseen.) Hän seisoo
tyhmänä kuin pässi.